Pyörätaksilla pääsee aika lujaa

Ollaan hyvin hämmentyneitä just tällä hetkellä. Kello on täällä 4.46 ja tultiin joskus tasan aikaan takas tänne hotellille. Ette ikinä usko millainen päivä meillä on ollut. Mut ehkä voitte uskoa, meillä on nimittäin kuvatodisteet tästä sekavasta, mutta ikimuistoisesta päivästä. Jotain uutta tällekin vanhalle laowaille.

Herättiin tänään tosi myöhään, nukuttiin lentoväsymystä hieman pois ja näin. Eilen piti tavata Kailin ja hänen miesystävänsä, mutta siirrettiin se tälle päivälle. Sovittiin illallinen kello 20 Dongzhimenille. Siinä oli sitten joitakin tunteja kierrellä ympäriinsä ihmettelemässä. Ilmaindeksi oli tänään ihanteellinen, ja ulos lähtiessämme oli jopa helppo hengittää. Uskomatonta. Hyvin harvinaista Pekingissä. Melkein kuin olisi Suomessa ollut, mut vähän joku ois päästänyt jotain heliumia ilmaan. Että aika pientä tänään :)

Pekingin saastetilastoja voi seurata mm. http://aqicn.org/city/beijing/

Käytiin Xidanilla 77th Street Mallissa ostoskeskuksessa mikä on mun ehdoton lemppari. Se on siis nuorille suunnattu ostoskeskus, missä on paljon kaikkea tosi hienoa, kuten mm. luistelurinki, 4D-leffatetteri, valtava pelihalli jne. Ja paaaaljon kaikkea "söpöä" tavaraa ym. Osteltiin joitain tuliaisjuttuja ja ihmeteltiin lähinnä ympäriinsä.

Harmi kun tätä on vaikea viedä lentokoneeseen ;(

Ostin Pekingissä asuessani hölmön "Hello milk"-laukun joka on ollut mun lemppari kokonsa ja ns. typerän chinglish-jutun vuoksi, ja mua harmitti kun se kului noinkin huonoksi joten otin sen sit tänne mukaan, että voin heittää sit pois ja ostaa jonkun toisen kivan tilalle. Onneksi Peking yllätti positiivisesti - vastaavaa laukkua löytyi vielä, joten sain ihan samanlaisen vanhani tilalle :)

Kiinalaiset kiirakorvet harjoittelee. Luistelu Kiinassa on muuten todella kallis harrastus.

Ja sit yks surullisimpia asioita Kiinassa. ELÄINKAUPAT. Tää oli vastapäätä tota luistelurinkiä. 2010 sitä ei vielä ollut. Silloin tietoisesti vältin eläinkauppoja, etten näkis näitä mut tää teki mut kahden pupun sijaisäitinä todella surulliseksi. Siis katsokaa nyt missä kopeissa noi elää. Ihan kamalaa. Ja noi ei ole syötäviä.

.... Mua jotenkin vaan suututti tämä. Joissakin noissa kopeissa oli kaksikin tollasta isoa. Mut eipä tosta oikein voi kellekkään mitään sanoa, kun ketään viranomaista ei moinen kiinnosta.

Kiinassa ei myöskään kannata ottaa tatuointia. Tässä yksi kaunis esimerkki.

Apple on näemmä laajentanut tuotevalikoimaansa sukkahousuihin

Pelihallissa riitti vilinää

Tästä sitten etenimme Dongzhimenin suuntaan ja ai että kun mua jännitti jotenkin. Istuttiin Ginza Mallin ulkopuolella odottamssa, ja se tuntui ikuisuudelta. Mä kävin siinä samassa ostarissa hakemassa aamupalaa töihin joka ikinen aamu ja sieltä mä tulin metrolla töihin. Kaikki muistot tulvi vaan mieleen. Hymyilytti. Jopa se raivotuttava mäkkärimusiikki, mikä siinä kulmalla on, oli yhä ihan sama. Mainoslause oli eri, mut se hypnoottinen pimputus. Muuten Dongzhimen oli mennyt eteenpäin. Silloiset puolivalmiit liikerakennukset olivat nyt valmiita ja paljon oli tullut uutta. Olikohan Kailinkin muuttunut radikaalisti? Siitä on niin kauan kun ollaan Kailinin kanssa nähty, mut silti muistettiin kaikki vielä kuin ne olisi tapahtuneet vasta eilen. Me juostiin jotenkin hysteerisesti kiljuen toisiamme vastaan huitoen ja huutaen halimaan. Juttua riitti vaikka millä mitalla. Ja ruokaa tilattiin runsaasti, jota maisteltiin muutamisen tuntia yhdessä tutussa ravintolassa, jossa me käytiin syömässä lounarilla. Sen liiketoiminta oli vain alkanut kukoistamaan ja se oli kasvanut isommaksi ja kaikki oli niin paljon hienompaa kuin ennen. Ruoka oli silti niin hyvää. Kailinilla ja sen miesystävällä (jonka nimeä en nyt valitettavasti millään muista) on nykyään myös liiketoimintaa, jotenkin hassua, mutta totta. He tekevät yhdessä painotuotesuunnittelua. Kyllä vain. Kailinin mies on kuvittaja ja graafikko, ja Kailin opettaa liiketoimintamalleja kiinalaisille. Yhdessä he myyvät erilaisia printtikuvioituja tuotteita, kuten paitoja, mukeja ym ym yrityksille. Että kai tämä oli nyt liikelounas sit myös!

Ruokaa oli montaa sorttia.

Siitä sitten jotenkin jännästi jatkettiin matkaa erääseen baariin, jonka Kailinin miesystävän joku tuttava omisti. Kuulemma yksi Pekingin parhaita panimobaareja. Eihän moisesta kutsusta nyt voinut kieltäytyä. Sinne siis jatkoille. Perillä tutustuttiin pariin humaloituneiseen brittiin, yhteen hulluun huutavaan amerikkalaiseen kihlattuineen ja sit tais olla vielä yksi rauhallinen amerikkalainen tyttöystävineen. Panimobaari oli muuten ihan hieno. Ja ne ihan oikeasti teki oluensa siellä paikanpäällä, sai lasien läpi seurata. Ja sieltä sai vaikka mitä. Itse en ole mikään suurin oluen ystävä, mutta kuulemma oli todella hyviä (ja halpoja) juomia.

Ex-China Wandererit Kailin ja minä + Jesse. Kuvassa muuten näkyy hieman tuotantotiloja.

Siinä sitten juteltiin ja juotiin - juttua riitti vaikka mistä. Meiltä kysyttiin todella paljon Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, musiikista, työstä ja vaikka mistä. Uskomatonta, että ihmiset jotka eivät ole ennen toisiaan tavanneet tulevat juttuun niin hyvin! Kailin ja hänen miehensä lähtivät hieman ennen keskiyötä ja me jatkoimme iltaa uusien länsimaalaisten tuttavuuksien kanssa. Sit tapahtui jotain hyvin hämmentävää. Meiltä kysyttiin kauanko me ollaan Kiinassa ja nähdäänhän me toistekin. No, Kailin oli jo valmiiksi järkännyt meille lauantai-illalle ohjelmaa, joten huomenna (tai Kiinassa siis tänään) minä lähden tyttöjen kanssa katsomaan kiinalaisia rokkibändejä ja Jesse lähtee jätkien kanssa kierteleen baareissa. Tämä sekopäinen amerikkalaismies ja hänen kiinalainen kihlattunsa menevät ensi viikon perjantaina naimisiin. Meidät kutsuttiin sinne. Kyllä vain. Mitä ihmettä. Eikä siinä vielä kaikki. Me sit tajuttiin, että nämä lauantaiset "tyttöjen ja poikien illat" on näiden tyyppien polttarit. Aikas hullua, etten sanoisi, mut hei - tää on Kiina. Se tais olla päivän slogan muutenkin kun puhuttiin länsimaisista tavoista verrattuna kiinalaisiin... Joten kai me sitten mahdollisesti mennään kiinalaisiin häihin ensi viikolla ihmettelemään - varmistamme nyt huomenna tämän kutsun paikkansapitävyyden...

Tästä jatkettiin jatkoille taivaaseen. Ja ei nyt sillain miten te ajattelette. Kadun kulmalla oli toisenlainen baari, The Heaven Supermarket. Se oli marketin tyylinen baari - eli käytävällä oli siis kaappeja ja kassa josta otettiin juomat. Sen lisäksi oli tietysti perusbaaritiski. Istuttiin ulkona ilmaa, oli todella lämmintä ja mukavaa. Notkuttiin aika myöhälle ja syötiin siinä vielä jotain kanatikkuja. Oikein mukava ilta oli, ja paljon uusia mukavia tuttavuuksia, vaihdeltiin numeroita ja sähköposteja siinä sitten. Tämän morsiammen kanssa tutustuin oikein hyvin (meillä on sama musiikkimaku ja pukeutumistyyli mm.), joten hän lupasi lähteä joku päivä käymään kaupungilla meidän kanssa.

Sitten tuli kotiin lähdön aika. Metrot eivät enää kulkeneet ja piti ottaa taksi. Jostan syystä sit tavalliset taksit ei meitä ottaneet kyytiin (liian lyhyt matka), joten hypättiin pyörätaksin kyytiin. Ensin kuski tarjosi meille kyydin 30 yuanilla, mutta sitten kollega sanoi, että ei kannata noin halvalla kyytiä. Hypättiin pois. Oli hinta hieman muuttunut. 10 yuania lisää. Nauratti. Mikset heti sanonut, mennään - totesin ja kuski katsoi hölmösti virnuillen. Rikkaat ja tyhmät laowait iski jälleen.

Zou ba! 走吧！Mennään!

Pyörätakseilu meni kivasti kuskin pienestä eksymisestä huolimatta, mutta päästiin perille, ja kuski ymmärsi hyvin puhettani kun tivasin, että eikös se olekin tuossa suunnassa. Onneksi kuski kuitenkin tiesi missäpäin hotelli sit loppujen lopuksi sijaitsi, sillä hutongien katunumeroinnit on jotenkin ihmeellisesti sijoiteltu ympäri kaupunkia. Esim joku katunumerointi saattaa loppua kesken kadun ja jatkua jossain ihan muualla jossain pikku-hutongilla niinkuin meillä nyt.

Tilattiin kotimatkalla yöpalaa mukaan Jesselle syötäväksi. Ihmeteliin kun siinä kesti jonkin aikaa, mut kai ne kiinalaiset oli niin väsyneitä. Hotellille päästyämme kun avattiin rasioita syy selvisi. Kokki oli käynyt teurastamassa ankan takapihalla. Ihan totta. No, ainakin oli tuoretta!

Tämä herkku jäi nyt kyllä syömättä - ankan pää ja nokka

Sellaisia seikkailuja tällä kertaa. Tässä tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä, korjaan ne myöhemmin. Nyt on vaan mentävä nukkumaan, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tuoreelta muistilta ;)