Eilisilta oli oikein mielenkiintoinen. Herra Ji tuli käymään, ja hän kertoi kiinalaisen kalenterin, kuukalenterin, toiminnasta. Kuukalenteri on hieman erilaisempi kuin läntinen kalenteri. Kerran neljässä vuodessa vuodessa on yksi kuukausi enemmän ja kuukaudet ovat hieman erilaisempia kuin meillä. Siksi esim. kiinalainen uusivuosi vaihtaa paikkaansa joka vuosi.

Kiinalaisen kalenterin mukaan ikäkin voidaan laskea erilailla. Olen kuulemma 20-vuotias. Jos joku syntyy kiinalaisena uutena vuonna, hän on heti yksivuotias. Ji tietää yhden lapsen joka oli heti seuraavana päivänä synnyttyään kalenterin mukaan 3-vuotias.

Tänään on kuukalenterin mukaan 1.10, ja sitä juhlitaan talven tulon päivänä. Kuukalenterissa on kaksi festivaalia kuukaudessa. Tänään olisi pitänyt talven tulla.

Cocon mukaan se tulikin. Paljon lehtiä oli pudonnut maahan ja tuuli rankasti. Hän sanoi, että on kylmä. Kylmästä ei ollut minun mielestäni tietoakaan, mutta tuuli vaikeutti markkinoita kuitenkin, jonne aamulla menimme.

Kaaliostoksilla

Pääasiassa autoin Cocoa kantamaan tavaroita ja ihmettelin kaikkea mahdollista. Kiinalainen peruna muuten näyttää enemmän perunan ja munakoison yhdistelmältä - kuin perunalta. Ihmettelinkin välillä kaupassa käydessäni, että missä näiden perunat on, kun perunaa olen kuitenkin täällä syönyt...

Coco valitsemassa papuja

Markettialueella oli paljon ihmisiä. Kuulemma paljon enemmän kuin yleensä. Lähinnä siellä myytiin ruokaa (omaan kassiini eksyi mukaan kilo herkkusieniä 6 yuania ja iso kukkakaali, 4 yuania), mutta myös kaikkea muutakin vaatteista puuesineisiin.

Markkinoiden valikoimaa - HUOM lemmikeiksi tarkoitettuja yksilöitä

Markkinoilla oli tuulista ja Coco osti niin paljon tavaraa, että puolentoista tunnin jälkeen lähdimme Jin talolle ruoanlaittohommiin (Coco on siis Jin  vaimo).

Purimme tavarat ja aloimme hommiin. Coco on todella hyvä laittamaan ruokaa ja opetti minullekkin kiinalaisten wokkien salat siinä samassa. Raaka-aineet ovat täällä halvempia, ja jo valmiiksi kiinalaisia, joten kiinalaisen ruoan valmistus on tietenkin yksinkertaisempaa kuin Suomessa.

Ensimmäinen ruoka syntyi yhteisvoimin alle 15 minuutissa. Olin äimistynyt miten helppoa kiinalaisen ruoan tekeminen onkaan.

Kiinalaista kokkausta, osa yksi

Herra Ji palasi pian koiran kanssa. Amerikkalainen ystävätär kuulemma muuttaa takaisin Jenkkeihin, joten koiralle pitää löytää uusi koti. Coco ei ollut järin ilahtunut - hän pelkää koiria.

Louie oli tosi hauska ja hyvin koulutettu koiraksi. Pieni sekarotuinen koira, joka tykkäsin katsella, kuunnella ja mietiskellä. Ji kysyi haluaisinko minä ottaa koiran siksi aikaa. En ole mikään koiraihminen oikeastaan, mutta Louie oli tosi suloinen.

Kuitenkin olin vahvasti sitä mieltä, etten varmaan edes selviäsi koiran hoidosta, siitä ei ollut mitään tarkkoja tietoja ja olin tullut pääsääntöisesti työskentelemään tänne. Ja onhan minulla jo rikkaruohoni, joka ei tarvitse kuin vettä, siinä on hyvä lemmikki kahdeksi kuukaudeksi! Toivottavasti koira löytää hyvän uuden omistajansa pian (Cocoa ajatellen), vanhemmilla kiinalaisilla on ikävä tapa käyttää keppiä koiraansa...

Koiraepisodin jälkeen lähdimme supermarkettiin ihmettelemän mm. kiinalaisia huonekaluja. Täällä ne kuuluisat kiinakaapit maksavat kymmenesosan alkuperäisestä... Coco taas tykkäsi enemmän koivuisista vaaleista huonekaluista, hinnatkin olivat järjettömät, jopa kiinalaisiksi.

Seuraavaksi aloimme väsätä illallista. Olin vieläkin täynnä edellisestä ruuasta, joten ajatus tuntui tosi hullulta... Leipomamme nyytit (näyttivät Jiaozi-nyyteiltä) muistuttivat taiteltua karjalan piirakkaa. Maku oli hivenen erilainen.

Kiinalaista kokkausta, osa kaksi

Kiittelin isäntäväkeä ruuasta, hyvästelin brassitytön ja hollantilaispojan, ja lähdimme Jin kanssa kohti kotia. Lupasin Cocolle, että hän voi tulla joku päivä leipomaan karjalanpiirakoita kanssani... :)

 

 

Sen pituinen päivä se. Eikä se talvi ole vieläkään tullut...