Vihdoinkin se lopetti.
Etupenkillä istuva kiinalaisvauva nimittäin.
Kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa.

Onneksi kuitenkin China Southern Airlines on yllättävän luksus lentoyhtiöksi
Jos luulit Finnairin tavallista matkustusluokkaa oikeasti vielä hyväksi, niin jopa KLM:n halpalento oli jo parempi, nyt tästä lennosta puhumattakaan.
Olin erittäin äimistynyt, kun tarjosivat leipää ja juomat, sekä kahvit ja muut tuolla ekalla lennolla Helsiginistä Amsterdamiin.

Viimeinen näkymä Helsingin yltä

Se lento siis kesti jokusen kolme tuntia muistaakseni. Se meni yllättävän nopeasti.
Vieressä istui Suomesta töissä ja lomilta palannut nuori saksalaismies. Oli hauskaa seuraa kyllä, hyvä niin.

Sain vähän englantia treenattua ja tuli aika luonnostaan kaikki sanat. Kai se lentokone muuttaa englanninkin ihan erilaiseksi, kun on oikeasti sellainen tilanne missä sitä tarvitsee.

Amsterdam, Schipol

Amsterdamin kenttä oli iso. Siis oikeasti iso.
Tulin muistaakseni C-terminaalista ja sain sukkuloida itseni aika nopeasti (portilla F piti olla puolen tunnin päästä) läpi sen kentän.
Onneksi matkaa nopeutti erittäin kätevät "liukuhihnat". Siltikin, vaikka käytin liukuhihnoja, ja matkalla oli vain yksi passitarkastus (johon meni n. 3 min),
kesti matka C-terminaalista F-terminaaliin n. 20 minuuttia. Toki muutaman kerran pysähdyin katsomaan aikataulutuksia.

 

Amsterdam-Beijing

Kiinalaisia oli paljon. Tai no. Luulin, että niitä oli paljon, mutta niitä olikin valtavasti.
En ole ikinä lentänyt näin isolla koneella mitä tämä on, saati siitä luksuksesta puhumatta.
Pelkästään penkkejä sivuttain on jo kymmenen, kun Finnairilla esim on ollut kuusi...
Ihmettelin kovin, kun astuin koneeseen. Tuntui kun olisi johonkin taloon tullut, niin iso tämä on. Boeing 777?
Paikalla odotti yllätyksekseni kuulokkeet, ja toalettilaukku, jossa on vaikka mitä, kuten korvatulpat, joista on ollut iso apu...
Ja tietysti peitto ja tyyny, ja penkki on mukava. Tai siis oli. Nyt kun tässä on "vähän" aikaa istuskellut, niin ei enää kovin mukavalta tunnu...

En ole ainakaan toistaiseksi huomannut ketään muita suomalaisia koneessa, muutenkin länsimaalaisia on tosi vähän.
Amsterdamin lennolla kun niitä tuntui olevan paljon. Täällä on vierustovereina mukavan pyöreähkö mies Alankomaista ja hiljainen kiinalainen neiti.
Alankomaalaisen kanssa olen puhunut suht. paljon, ja naureskellut mm. koneen kuulutuksille.
Kiinalainen englanti on kyllä oikein hauskan kuuloista, kun lento on näin pitkä.
Miehistö ei oikein tahdo ymmärtää englantia, joten kiinan kielellä tässä on jouduttu pärjäilemään.
Vähän kyllä ihmettelivät kun tälläinen suorasilmäinen nuori nainen avaa suunsa ja sieltä tuli kiinaa englannin sijasta...

Ensimmäinen ateria China Southernilla, nam :)

Ruokana täällä oli kiinalaista, ei varmaan liene mikään yllätys. Mutta oli kyllä parhain ja monipuolisin lentokoneateria ikinä.
Koneen takaosasta saa hakea juotavaa ja syötävää niin paljon kun haluaa. Sekin kuulutus tuli kyllä vain kiinaksi ja sen jälkeen niin huonolla englannilla, ettei kyllä aluksi tajunnut.

Jossain vuoristossa...

Näyttöruutu sanoo että nopeus on 885km/h (mikä on yllättävän hidas, välillä tämä on vetänyt yli tonnia), korkeus 11125m, ja ulkona on -67.
Lentoa jäljellä 2 tunia 46 minuuttia, ja lentelen jossain pusikossa. Tai no, kuinka moni tietää heti sanoa missä on Ulan Bator?
Sitä kohti kone on menossa ja Ulaangom näkyy kartassa oikealla puolella jossain kaukana. Vuoriston päällä on kone kartan mukaan, mutta typerät kiinalaissedät kieltää avaamasta ikkunaa.
Sensuuria kai sekin sitten niin...

TV:stä tulisi vaikka mitä, mutta jostain syystä se ei oikein innosta, kun suurin osa on tietysti kiinaksi, osa englanninkielisin tekstityksin, ja ne ohjelmat sekä elokuvat jotka ovat englanniksi,
ovat tekstitetty kiinaksi. Oppimisen kannalta olisi ihan mukava niitäkin katsella, mutta kun viettää Kiinassa 2 ja puoli kuukautta, ei oikein huvita...
Pelejäkin olisi tuolla näytöllä saanut pelailla, mutta olen lähinnä nukkunut. Nukkumatti houkutti enemmän.
Enää en kuitenkaan uskalla nukkua, kun Kiinassa kello on 9.45 (FIN 4.45), että saisi vähän tuosta aikarytmistä kiinni.

Vieläkään ei jännitä.
Ei niin yhtään.
Helsinki-Vantaalla vasta tajusin oikeasti, että olen menossa lentokoneella. Yksin.
Tuntuu lähinnä, että olisi junassa, niin voi olla, ettei tämä siksi tunnu miltään, kun junia tulee käytettyä niin paljon kotimaassa.

Kai sitten alkaa jännittää siellä perillä. Mieluiten vasta taksissa. Tai kotona - siis Kiinakotona, ettei tule sählättyä mitään...


Tulipas paljon tekstiä, ja onneksi se lapsi on lopettanut huutamisen, sitä ei jaksa kuunnella ilman korvatulppia.
Nukkukaa te hyvin siellä Suomessa, meikä vois mennä kohta hakeen aamupalaa tuolta koneen takaosasta :)

 

 
Helsinki-Vantaalla ennen lähtöä :)