Söin aamupalan, laittaiduin, ja lähdin töihin. Ajoissa. 7.45 saavuin jonottamaan laitteeseen (=meno muistutti huvipuistoa edelleenkin enemmän kuin metroa).

Tänään oli superruurhkapäivä, koska oli maanantai. Tietenkään en tiennyt siitä ja lisäksi olin unohtanut metrokortin kotiin. No, ainakin näin uusien kenkien avulla kätevästi tosiaan kaikkien kiinalaisten yli.

100 yuanin seteli oli liian iso automaattiin, ja lippukassa oli tietysti kiinni. Onneksi yksi mukava kiinalaismies saapui sitten auttamaan hienolla kiinalaisenglannillaan, ja sain lipunkin ja oikean määrän vaihtorahaa järjestyksenvalvojalta. Minua auttanut mies esitteli itsensä Hugoksi. Täällä kaikki kiinalaiset käyttävät englanninkielistä nimeä, kun puhuvat ulkomaalaisten kanssa. En varmaankaan olisi osannut edes kirjoittaa Hugon oikeaa kiinalaista nimeä. Kaikki kiinalaiset eivät todellakaan puhu kuin kiina-englanti äänitteiden "toista perässä"-ihmiset, vaan vähintään 3 kertaisella nopeudella.

Mustapäälauma

Siinä sitten ensin jonotat pikkuasemankin läpi viitisen minuuttia ja asemalla sai skipata 7 metroa, ennenkuin mahtui sisään. Hugo sanoi, että kävi onni, kun astuimme melkein "TYHJÄÄN" vaunuun, eli siis sinne mahtui vielä parisenkymmentä kiinalaista.

 >>>VIDEOLINKKI AAMURUUHKASTA<<<
(video jumitti blogia niin rajusti, että vaihdoin videon linkiksi, ITSE olen siis videon kuvannut)

Sitten oli taas vuorossa sitä tuolileikkiä, kun vaihdettiin metroa. Tänään aamulla se muistutti tuolileikin lisäksi myös dominoa. Kun yksi kaatuu, niin kaikki muutkin kiinalaiset kaatuvat. Ja niin myös tämä yksi suomalainenkin. Silti voitin tuolileikissä, tuli hyvä olo kolhiintunelle polvelle. Olen selkeästi muuttumassa kiinalaiseksi kun osaan jo tunkeakin ja tiedän miten tuolileikissä pärjätään, en tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu.

Vasemmalla Van Palace, toimistorakennus jossa työskentelen

Työpaikka sijaitsee Jin Tai Lu:lla. Jin Tailla on kaikki business-rakennukset ja isossa mittakaavassa. Omaa työpaikkaani en olisi löytänyt ilman Hugon apua.

Olin aiemmin käynyt katsomassa metroreitit ja katsonut kartasta työpaikan sijainnin, mutta Kiina pääsi yllättämään -TAAS.
Jin Tai Lu on täynnä isoja rakennuksia. Siellä sijaitsee myös luksusostari China World Mall, joka on korkein näkemäni rakennus ikinä.

China World Mall, ei mahtunut kokonaan kuvaan

Muutkin rakennukset Jin Tailla ovat niin mielettömän kokoisia, ettei niitä edes kuvista pysty hahmottamaan.
Oma työpaikkani sijaitsee Van Palacessa. Siinä on 33 kerrosta. Tosin kaksi kerrosta puuttuu välistä, 13 ja 14. Numeron 13 puuttumisen jokainen osaa varmaan päätellä itse. 14 taas, eli 十四 shisi voidaan kirjoittaa myös 誓死 shisi - luvata kuolemaa.

Etsi kuvasta virheet.

Työpaikkarakennus muistuttaa enemmänkin viiden tähden hotellia kuin toimistorakennusta. Lasinen alakerta, pyöröovineen, marmorilattiat, vastaanotto, aula... Käytävillä oli kalliit kokolattiamatot ja marmoriseinät. Ei mikään halpa paikka.

Toimisto, oli paljon erilaisempi mihin olen tottunut sanalla toimisto. Ensimmäinen mielikuva oli jenkkileffoista tutut toimistot, huoneen perällä istui pomo lasipöytineen ja huoneen keskelle ja reunoilla oli työntekijöiden tilat.
Itse pääsin pienempään huoneeseen, jossa minun lisäkseni työskentelee yksi ranskalainen ja kolme tai neljä kiinalaista. Yksi niistä kiinalaisista jopa PUHUU oikeaa englantia ja todella hyvin. Hämmästyin.

Firma on siis ranskalainen alunperin, vaikka luulin sitä saksalaiseksi, no väliäkö sillä. Sain oman koneen, jossa osa ohjelmista oli mukavasti ranskaksi. Mikäs tässä, tuleepahan opittua ranskalaiset netti/graffasanastot samalla.
Yksi fiksu kiinalainen kuitenkin tuli onneksi neuvomaan, että koska kone on niin vanha, voin päivittää kaikki ranskankieliset Illustratorit sun muut.

Vanha tarkoittaa siis 5GB keskusmuistilla varustettua Windows XPtä, jossa on puoli teraa muistia.
Pomo sanoi, että koska firmassa on nyt kiire, voin piirrellä ja tehdä työnäytteitä tämän päivän. Aluksi se oli ihan hauskaa, kun pääsi tekemään mielekkäitä juttuja pitkästä aikaa. Alkoi lähinnä rasittaa se, että kiireen takia työ ei ole niin sosiaalista. Onneksi se asia korvaantuu yleensä sitten kotona.

Muokkailin muutamia kuvia, tein grafiikkaa ja taitoin huvikseni. Aika kevyt päivä siis, 7 tuntia.
Työt päättyivät viideltä, koska oli noin kymmenen aikaan aamulla saapunut paikalle, sillä superruuhka oli yllättänyt tunnilla. Onneksi on joustavat työajat ja pomo on tosi mukava. Työpaikalla on kuitenkin vaikeaa saada arviota työstään, ainakin toistaiseksi. Kun tulin, minua luultiin asiakkaaksi. Ja osa ilmeisesti luulee vieläkin.

Modernia arkkitehtuuria Jin Tai Lulla

Kotimatka tuntui pitkältä. Lähinnä sen metrossa tulleen polvikolhiuman takia. Kaupan kautta hakemaan ruuat töihin, sillä en löytänyt ruokapaikkoja Jin Tailta kuin yhden ravintolan (joka ei näyttänyt eurooppalaisia hintoja), ja siellä syömäni ruoka oli toisiksi huonoin kiinalaisateria ikinä (huonoin oli Tallinnassa).

Ehkä huomenna jo sais oikeita tehtäviä, ja välttyisi dominolta, olisi mukava :) ...