Eilisillasta kun palailin kotiin, oli nettiongelmia. Hetken jo epäilin Kiinalla olevan sormensa pelissä tämänkin asian suhteen, mutta onneksi nyt pelittää.

Eilen siis olin ostoksilla Elvan kanssa ympäri Pekingiä. Ensin käytiin Yonganlin Silkkimarketissa ihmettelemässä, josko sieltä löytyisi vaatteita. Elva oli hyvä olla mukana, kun hän sentään tiesi mitä kannattaa maksaa mistäkin, ja olin nopea oppimaan. Silkkimarketti oli yhä täynnä turisteja, matkalaukkuineen, joka tuttuun tapaan hidasti vähän menoa, mutta ei se haitannut.

Silkkimarketissa myyjät luulevat, että voivat myydä tavaraa mihin tahansa hintaan. Minulle esimerkiksi yritettiin kaupata neljää paria sukkia 100 yuanilla. Se on jo kiskurihinta tuollaisenaan, sen verran minäkin ymmärrän rahasta jo ihan itsekin. Elva sanoi vierestä, että 10 yuania 3 paria. Sanoin myjjälle, että 20 koko pinosta. Hän tosin alkoi selittää, että on hyvä laatu ja niin edespäin. 2 parissa sukkia laatu ei ollut mikään hyvä, ja nauroin myyjälle tietenkin päin naamaa. Lopulta taipui ja antoi koko pinon hinnalla, jolla olin pyytänyt. Olisihan sitä vieläkin voinut tinkiä sen koko pinon n. 12 yuaniin, mutta ei haitannut. Kaksi muuta paria olivat sitten jo ihan kunnon laatua... :)

Silkkimarketissa ei ollutkaan sitten kauheasti mitään muuta. Hinnat olivat jo niin yläkanttiin, etten jaksanut alkaa tinkimään jostain ihan ok-näköisestä paidasta, jonka alkuperäinen hinta oli 50 yuania, ja myyjä tietyti pyysi siitä vähintään 5 kertaa enemmän. 

Silkkimarketti oli lisäksi ainoa paikka josta löysin kiinalaisia miekkoja. Niitä en ole täällä muualla nähnytkäään. Kysyin ihan huvikseni erään kiinalaisen "leipäveitsi" miekan hintaa (dao), ja myyjä ilmoitti hinnaksi 800 yuania. Elva kuitenkin kertoi taas, että tuollaisesta kannattaa maksaa max. 150 yuania... Lisäksi miekan kotelo oli naarmuuntunut, ja kahva tsuboineen helisi. Myyjä selitti hintaa, että miekka on käsintehty ja hyvälaatuinen... Kun näytin myyjälle naarmut ja helisevän kahvan, ja sanoin että huono laatu (kyllä se olisi seinäkoristeesta mennyt), hän pyysi 600 yuania. Sitten myyjä munasi koko mainoksena totaalisesti, kun osoitin naarmuja. Hän alkoi rapsuttamaan kahvan pintaa, ja sanoi, että siinä on muovin jämiä. Jaa-a, että oikein käsintehtyä, hmm-m :D Kahva oli muovia, kotelo oli niin naarmuinen, ja tsuba (miekan välilevy kahvan ja terän välillä) helisi niin uhkaavasti, että jätin väliin... Että kertoilkaa jos joku tietää mistä muualta saisi kiinalaisia miekkoja! :)

Olimme jo melko nälkäisiä, ja aloimme puhua jostain kumman syystä suomalaisesta ruuasta, kun Elva halusi tietää, millaista on suomalainen ruoka. Muistelin, että oli suomalaista ruokaa tarjoava Take5, joten päädyimme sinne syömään. Tilasimme uunileipiä, ja oli kyllä hyvää! :) Elva ainakin tykkäsi, ja meikäläinen pääsi muistelemaan miten suomea puhutaan, kun paikalla sattui olemaan yksi suomalaismies :) Laskun tullessa, Elva oli aikeissa maksaa koko laskun. Sanoin, ettei sellainen nyt käy ja repäisin laskun tarjoilijan kädestä, ja sanoin, että minä maksan. Tein kiinalaisen uroteon siis :D Kiinassa ei jaeta laskun osia maksajia kohden, vaan joku maksaa koko laskun.

Take5sta sai myös tilattua suomalaisia jouluruokia, ja tein tilauksen. Saan siis jouluksi karjalan piirakoita (20kpl), 1 kg porkkanalaatikkoa ja 1kg perunalaatikkoa. Koko hoito maksoi 220 yuania. Noudan ruuat 20.12 :) Eli saan sittenkin edes palan Suomea tännekkin päin... tuli hyvä mieli. Kalliita ovat, mutta pitäähän sitä porkkanalaatikkoa olla jouluna!

Syöminkien jälkeen lähdimme kohti Xidania. Elva tosin näytti ihan uusia paikkoja Xidanista, esimerkiksi Pekingin kuuluisan "Guangzhou"-alueen, jossa on halpoja vaatteita. Vaatteita tosiaan tarvitsin lisää, ja sieltä tarttui mukaan fleecehuppari 40 yuanilla ja pidempi, sekä vähän paksumpi pitkähihainen, 30 yuania. Ei siis huonoja ostoksia, ja voin sanoa, että laatu on sama kuin olisi Seppälästä tai muusta vastaavasta ostanut! :)

Xidan iltavalaistuksessa

Xidanin ostoskeskuksia

"Guangzhou"-marketin jälkeen Elva vei minut ihastelemaan yli 10 kerroksista ostoskeskusta, josta löytyi aivan kaikkea... Pyörimme lähinnä ympäri ostoskeskusta ja tuli maistettua japanilaisia ihme leivonnaisia. En tiedä mitä ne edes olivat, mutta maku oli sanoinkuvaamaton. Olivat ne siis hyviä, mutta ei ole toista samanmakuista, että voisi kuvailla, miltä ne maistuvat... Niin erikoisia olivat.

Japanilaisia ihmeleivonnaisia

Puhuimme paljon kaikenlaista, ja meillä oli todella paljon yhteistä. Vaatemaku oli erittäin samanlainen, jos toinen löysi jotain hienoa, oli se toisenkin mielestä hienoa :) Illan toistetuin lause oli aivan varmasti "me too" - minä myös...

Meillä oli tosi hauskaa, ja menemme myöhemmin uudestaan. Elva lupasi ensi kerralla tarjota ruoatkin, ja sanoi, että voin joskus tulla kylään. Hän asuu aivan Houhai-järven vieressä, joten pääsenpähän sinnekkin siis vierailulle :)

Jouluruokia odotellessa ...

 
Uusia vaatteita, kuvat ei mitään huippuja, sori :P

PS. Olin perjantaina Naomin kanssa syömässä. Saan työpaikan täältä, kun valmistun, mikäli kiinnostaa :) Puhui myös että tarvitsee yhden Kiinan kulkijan, ja sanoi, että olen kuin luotu kyseiseen tehtävään. Kiinan kulkijan siis pitää kuvata ympäri Kiinaa China Wandererin wikipedian paikkoja ja varmistaa osoitteet ja palvelut... Hän haluaa nimenomaan jonkun, joka ei tunne maata, mutta siihen on intohimo ja osaa valokuvata. Yhtiö maksaa reissaamisen ja palkka juoksee samalla... Eli siis ura graafikkona ja ammattimatkailijana? Ei paha.