Koska rahaa on mennyt aika paljon viime aikoina kaikkiin pakollisiin hankintoihin ja ennakkovuokran (deposit money) maksaminen nieli säästöjä reippaasti, päätin jäädä tänään kotiin opiskelemaan lisää kieltä :)

Isaacilla oli myös vapaapäivä. Juteltua tuli tosi paljon. Englannin puhuminen tulee luonnostaan pikkuhiljaa, ei tarvitse enää miettiä niin paljoa sanoja kuin alussa hieman tökki...

Muutaman tunnin jutustelun jälkeen palasin harjoitusten ääreen. Kiinaa on helpompi harjoitella täällä, koska sitä tarvitsee jatkuvasti ja harjoitusta saa paremmin kun puhuu itse kiinalaisten kanssa.

Tälläkin viikolla olen saanut jo muutaman kehun kiinastani ihan paikallisilta, huippua! :) Osaamisen huomaa erityisesti ostoksilla oltaessa, jos saa käteensä oikean tavaran puhumalla kiinaksi, niin on jo aika hyvä.

Täällä kun kassa/osto käytäntö on niin erilainen. Ensin selität mitä haluat, sitten myyjä kirjoittaa jonkinnäköisen kuitin/todistuksen joka kiikutetaan kassalle. Kassalle maksetaan, kassatäti lyö lappuihin leimat+kuitit, ja sitten laput kädessä mennään takaisin sen myyjän luokse joka kirjoitti laput, myyjä ottaa todisteen näköiset laput ja sitten vasta saa tavaran.

Onneksi ruokakaupoissa on sentään normaalit kassat. Ne tavaratiskit on kyllä niin pienet, ettei niihin mitkään isot ostokset mahdu. Miksei niillä voi olla isompia kassoja ja helpompia systeemejä kun niitä on niin paljon niitä kiinalaisia?

Kukaan myyjistä ei siis osaa ikinä englantia. Yhtenä aamuna yllätyin kun myyjä huitaisi kädellään ja sanoi suunnilleen "please follow me", kiinalaisittain korostuksin tietenkin.

Patteriakkulaturin osto sujui siis hyvin, ja leipomossa osasin hienosti kertoa mitä haluan ja kuinka monta. Tuli oikeat tuotteet ja osasin nätisti vielä kieltäytyä kohteliaasti myyjän ehdottomasta toisenlaisesta leivoksesta ja kertoa, että otan mielummin tuota toista kun se on paremman näköinen. Kyllä myyjät tykkäävät.

Jos osaa kiinaa, usein hinnatkin putoavat tinkimarketeissa, myyjä on iloinen kun ei joudu nolatuksi huonon englannin taitonsa vuoksi. Ostoskeskuksissa varsinkin myyjät nolostuvat tosi paljon kun eivät osaa auttaa englanniksi...

Tämän päivän ruoka 17 yuania, kaikki ruokaostokset yhteensä 42 yuania, kun tuli ostettua aamupalat useammaksi aamuksi ja retkieväät.

Tämän päivän ruuat söin kotona, kuvasta puuttuu vielä nyyttileipä(?), se oli niin hyvää, että ehdin syödä sen jo.

Ruokakaupassa huomasin hauskan jutun, nimittäin Coca-Cola ja muut limsat ovat halvempia kuin maito, vesi ja mehut. Tänään ostin 7 UPin (Kiinassa sen nimi on kylläkin Seitsemäs ilo tms, 7喜) 2,5l pullon, joka maksoi 6,5 yuania. Kokis on sitäkin halvempi. Kiina jaksaa kyllä ihmetettää hinnoillaan...

Kun olin syömässä, Isaac tuli kotiin. Syötiin kastanjoita. En ole ikinä syönyt niitä. Uskokaa huviksenne, ne maistuivat perunoilta. Ehkä vähän makeimmilta kuin suomalaiset perunat, mutta silti. Sisältökin muistutti perunaa. Kiitin Isaacia perunoista, ja meillä oli mielenkiintoiset keskustelut Suomesta ja Ghanasta sen jälkeen.

Tuli myös kuunneltua suomalaisia podcasteja ja radiolähetyksiä. Oli kuin musiikkia korville kaiken kiinankielen ja englannin jälkeen. Huomenna pääsee sitten suomalaisten kanssa sinne retkelle, toivottavasti taksi tietää missä kyseinen paikka sitten on...

Kiinalaisia perunoita.