Olen viikonloppuisin palannut niin myöhään retkiltäni, etten ole alkanut postailemaan enää mitään niihin aikoihin, tässä siis tekstiä viikonlopulta ja tältä päivältä.

Aloin kirjoittaa tätä jo aiemmin, mutta jostain syystä joku näppärä pikanäppäin keksi, että haluan poistua tallentamatta...
 
Lauantai 4.12
 
Koska Naomin ja minun retkeni 798 taidegalleria alueelle peruuntui, kyselin mitä suunnitelmia Elvalla oli viikonlopuksi.
Koska molemmat tarvitsivat uudet laukut ja kengät, päätimme suunnata Helmimarketin alueelle ensiksi.
 
Helmimarketista tarttui mukaan kauan himoitsemiani vanhoja mainosjulisteita, ihan oikeaan hintaankin. Myyjä oli niin reilu, ja sanoi Elvalle, että sano vaan ihan suoraan hinta, mitä haluan maksaa julisteitsa, sillä Elva oli vieressä kuitenkin kertomassa hinnat. 60 yuanilla pino mainosjulisteita, ei ollut mikään paha hinta. Myyjä oli niin mukava, että annoin 5 yuania extraa. Tästä hyvästä myyjä antoi vielä käyntikortin ja sanoi, että käyntikorttia näyttämällä saan ensi kerrallakin oikeat hinnat :)
 
Olin tyytväinen että sain näytettyä Elvalle jotain, mitä hän ei tiennyt, nimittäin kävimme uudestaan Helmimarketin takana sijaitsevassa "lelutornissa",jossa olin viimeksi käynyt Nooran ja Jyryn kanssa.
Lelutornista lähti matkaani 4 muovikassillista mitä erikoisempia tuliaisia, joulukorttien ohella ja muutama kiinalainen lyhty itselleni.
 

Elva tinkimässä (Elva tykkää tinkiä, joten annoin nyt tämän kerran tinkiä puolestani kun otin kuvan)
 
Helmimarketin ympäristössä tuli tuhlattua rahaa parisen tuntia, josta sitten siirryimme lempivaatemarkettiini, Xidanin Guangzhouhun vaateostoksille. Elva osti todella laadukkaat kopiot UGGin pehmosaappaista 120 yuanilla, ja itse löysin karvavuoratut talvitennarit, joista maksoin 70 yuania. Uusi laukku oli myös molempien ostoslistalla, mutta Elva ei sitä löytänyt, enkä meinannut minäkään löytää, kunnes eräs ihanuus sattui eteeni.
 
Myyjä pyysi siitä 220 yuania ja selitti hyvää laatua. Minä taasen näytin karheahkoa kangasta sisällä ja muutamaa roikkuvaa lankaa (jotka saksin kotona pois). Sain laukun 50 yuanilla, kun lähdimme kävelemään pois, myyjä myöntyi tarjoukseeni. Ei tainnutkaan olla niin superlaatua, mitä väitti... Myös muutama uusi paita, ja vaatekaappi näyttää paljon täydemmältä (äiti, usko tai älä, mun vaatekaappi on JÄRJESTYKSESSÄ, henkarit on parempi juttu mulle ku viikkaus ;) ), mikä on ihan kiva juttu, ettei kokoajan tartte sitte pestä vaatteita.
 

Uusi ihanuuteni
 
 

Käytävä täynnä laukkuja ja kenkiä - kaikki tingittävissä jo valmiiksi halvoista hinnoista!
 
Nälkä kävi päälle kuuden ostoskassillisen jälkeen, joten päädyimme jonottamaan hot pot ravintolaan. Sinne oli kuitenkin niin valtavat jonot, että ravintolan ulkopuolelle käytävään oli tuotu lautapelejä, mm. mahjong ja kiinanshakki. Luovutimme jonottamisen parinkymmenen minuutin jälkeen ja päädyimme korealaiseen ravintolaan. En ole kyllä ikinä maistanut korealaista ruokaa, mutta oli kyllä hyvää täytyy sanoa, ja Elva tarjosi tämän kierroksen :) Ensi kerralla varaamme hot pot ravintolasta pöydän etukäteen...
 
 
 
Sunnuntai 5.12
 
Eilisilta oli venynyt yöksi, ja näin ollen suunnitelmani tälle päivälle menivät pieleen. Alkuperäinen suunnitelma oli päästä näkemään auringonnousu sekä lasku Kiinan muurilla.
 
Se suunnitelma meni pipariksi, mutta ei se toki estänyt suunnitelmieni edes osittaista toteutusta. Päätin lähteä Badalingille, sillä sinne pääsi junalla. Varasin aamuksi paljon aikaa eksymiseen ja hieman potutti kun huomasin sen olleen turhaa. Pekingin pohjoinen juna-asema oli nimittäin aivan Xizhimenin metroaseman vieressä.
 
Olin tyytyväinen, kun sain oikean lipun käteen (matkailijoille tiedoksi, asemalla eivät puhu englantia), ja ilostuin vielä halvasta hinnasta, 14 yuania Badalingiin, 82km matka alennuksitta, saisi VR ottaa mallia.
 
Juna-asema muistutti lentoasemaa. Ensin piti etsiä oikea sisäänkäynti, jonka jälkeen kattava turavatarkastus: tavarat läpivalaisuun, metallinpaljasimesta läpi ja vielä käsikopelointi piipparin kanssa tassut ylhäällä. Eikä siinä vielä kaikki. Sitten nestetarkistukseen ja kaupan päälle kiinalaisilla oli vielä henkilökorttien tarkastus, jonka sain tietysti skipata... Perinteiseen lentokenttämeininkiin kuului tietysti myös kuulutusten seuranta, odotusaulassa istunta, lippujen tarakstus yms...
 
Juna oli jotain aivan luksusta verrattuna Suomen juniin. Jalkatilaa oli reilusti ja penkit olivat tosi mukavat, aika kului kuin siivillä. Junissa tulee siis myös englanninkieliset kuulutukset, joten oikealla asemalla jääminen on helppoa. Voin suositella lämpimästi junamatkailua Kiinassa kaikille :)
 
Jo ensimäiset maistiaiset Kiinan muurista sai junassa. Vuoristot tekivät melkoisen vaikutuksen jo junasta, että olin melko innostunut jo junassa. Pian (1h päästä) saavuin Badalingiin ja juna-asemalta on n. 800m kävelymatka itse muurin portille ja lippuasemalle. Sisään Badalingiin maksoi 40 yuania ja kaupan päälle tuli postikortti, jonka postimaksu oli jo maksettu.
 
Olympialaismuisto
 

Kiellekkeellä. PS. joku Japaninero voisi tulkata tuon tekstin :)
 

Muuri kuin lohikäärme
 
 

Auringonlaskun aikaan näkymät olivat parhaimmat
 
Kiinan muuri ei ole todellakaan niin helppokulkuista mitä kuvat antavat olettaa. Muurilla kävely käy vaeltamisesta. Portaat ovat reippaasti eri korkeustasoilla, osa portaista rapisee jaloissa, käytävät ovat välillä pystysuoran tuntuisia ja maisemat ovat henkeä salpaavia (kyllä, myös tähän aikaan vuodesta). Kävelin muistaakseni Badalingin ylimpään torniin kuvaamaan auringonlaskua, ja oli sen arvoista.
 
Muistona tästä reissusta on nelisensataa kuvaa ja rikkinäinen polvi. Oli sittenkin ihan hyvä, etten ollut pidempään...
 
Takaisinpäin päädyin ottamaan bussin, sillä juna lähti vasta parin tunnin päästä. Bussi 919 oli tupaten täynnä ja matka taittui enimmäkseen seisomalla, mutta ei se haitannut. Näkymät bussista olivat hienot. Olin tyytyväinen, että olin valinnut aamupäivällä junan (illalla ei olisi muurit enää näkyneet) ja illalla bussin, josta näki upeasti kaupungin neonvalot. Busseilu kesti melkein 2 tuntia, ja kulutti lompakkoa 12 yuanin verran.
 
Oli pimeää kun saavuin päättärille, ja suoraan sanottuna suunnistuskykyni oli mitätön. Päädyin ottamaan taksin lähimmälle metroasemalle, kun alkoi tuulla aivan hulluna, ja bussissa oli ehtinyt tottua lämmityksiin... Tapasin ensimmäisen taksikuskin, joka ei hurjastellut. Olin todella tyytyväinen, että pääsin elossa ja tappamatta ketään Dongzhimenin metroasemalle. (919 päättäriltä taksi Dongzhimeniin maksoi 16 yuania)
 
Metroissa ei ollut onneksi kovinkaan pahat ruuhkat ja olin jo puoli yhdeksän aikaan kotona. Loppuilta menikin maistellen kiinalaista jäätelöä ja puhuen Janin kanssa Skypessä.
 
 
Maanantai 6.12
 
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.
 
Meikäläisen itsenäisyyspäivä oli varsin aasialainen. Eikä tullut sitten sitä kaalilaatikkoa, kun en tiedä mistä ihmeestä saa ostettua ruokakermaa tai uunivuoan. Rikkoutunut polvi oli myös vahvasti sitä mieltä, että 5 kerroksen kiipeäminen ei ollut hyvä idea. Sen sijaan valmistin riisiä, friteerattua salaattia kaurahiutaleiden kera. Sen lisäksi pakastimesta löytyi vielä possun ja siilin muotoisia mantou-leipäsiä (valkoista leipää, jonka täytteenä jotakin, syödään ruokana). Ei mikään järin suomalainen siis, mutta jollainhan se mahakin pitää täyttää.
 
Täytyy myöntää, etten vieläkään ole mikään mestari kaasuhellan kanssa, se nimittäin kuumentaa ruoat nopeammin kuin ikinä ehdin muistakkaan... No ihan syötävää se ruoka oli ja jälkiruoaksi pala sitä eilistä kiinalaista jäätelöä. Jos joku toinen kerta sitten köyhiä ritareita, kun pääsee kauppaankin :)
 
Enkä sitten polven takia lähtenyt Take5:a kohti, vaikka alkuperäinen ajatus olikin... Sen sijaan vietin rattoisan illan kuunnellen suomalaista musiikkia ja puhuen muutaman kaverin kanssa. Huomenna sitten töihin ja sellaista kivaa :)