Anton ilmoitti aamusta, että tänään Herra Ji vie meidät rekisteröitymään poliisiasemalle. Lähdimme kävellen liikkeelle puoli yhdeksän maissa, sillä sovittu tapaaminen poliisiasemalla oli kymmentä vaille yhdeksän. Itse olimme viitisen minuuttia myöhässä, mutta se ei näynnyt haittaavan, Ji ei ollut tullut vielä.

Aika kului. Ja odotimme. Ja odotimme. Puhuimme kaikenlaista aina kiinalaisista nimistä ja elämäntavoista töihin. Anton työskentelee muuten venäläisessä vienti- ja tuontifirmassa. Ja hänen kiinalainen nimensä on An Dong (安东), Rauhallinen Itä. Minulla taas ei ole vielä varsinaista kiinalaista nimeä. Tai siis on, mutta se ei enää liene kovin ajankohtainen.

Nimeni on Yun (云) ja "sukunimeä" ei ole. Yun tarkoittaa pilveä. Sen nimen ole valinnut itselleni sen helpon merkin takia, ja kun tykkäsin katsella pilviä nuorempana. Anton kuitenkin sanoi, että joku kiinalainen ystäväni voi antaa minulle oikean kiinalaisen nimen. Nimet annetaan usein luonteen tai ulkonäöllisen seikan perusteella. Nimi voidaan antaa myös, jos haluaa toivoa jotain erityistä lapselleen tai ystävälleen, kuten Mei (美) kaunis, An (安) rauha, Ai (爱) rakkaus...

Ji ei ollut vieläkään saapunut. Oli mennyt puoli tuntia.

Saimme odottaa Antonin kanssa 45 minuuttia, ja sitten Anton lähti. Hän sanoi menettävänsä joka tunti 200 yuania. Se on paljon rahaa se.

Anton tuli kuitenkin takaisin, Herra Ji mukanaan. Ji selitti, että oli aamulla ollut vaikeaa nousta ylös sängystä. Anton sanoi kuitenkin aamulla aikaisemmin, ettei häntä oikeastaan varmaankaan kiinnostanut koko asia, sillä se vie hänen aikaansa. Kiinalaiset ovat muutenkin niin rahanahneita.

Poliisiasemalla (Poliisi - 公安，Gong An, julkinen rauha) törmäsin hauskaan käännösmokaan. Kiinan sana "Waiguoren (外国人)" - ulkomaalainen oli näpsäkästi käännetty englanniksi "Alien". Oli siinä naurussa pidättelemistä. Loppujen lopuksi aseman ainoata englannin kielistä taulua alieneista tavatessani en voinut enää olla nauramatta. Antonkin alkoi nauraa ja siinä me kaksi typerää länsimaalaista sitten hekotimme keskellä poliisiasemaa. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut mitenkään ihmeellisemmin.

Rekisteritodistus, olen nyt virallisesti kotiutunut ufo

Ufot hyökkää!

Sain asumisrekisteriin nimeni. Olen nyt siis väliaikainen asukas tai muuta vastaavaa. Rekisteröinti sujui varsin mallikkaasti, kun Ji hoiti sen. Lähdimme Antonin kanssa kävelemään kohti lähimpää metroasemaa. Anton sanoi, että kiinalaiset tulevat aina myöhässä tapaamiseen, jotka eivät käsittele rahaa tai sen merkittävämpää etuutta. Kiinalaiset ovat muutenkin tosi itsekkäitä, lähinnä sen takia, että niitä on niin monta - kilpailu on kovaa.

Metro oli lähes tyhjä. Lähes tyhjä, eli siis Suomen bussiruuhka, kaikki istumapaikat on varattu ja seisotaan hajallaan. Vähän tuntui kotoisalta. Metrossa tosin Anton alkoi kertomaan kauhujuttuja, ja nykyinen kotikaupunki palautui äkkiä mieleen.

"Tiedätkö miksi joillakin kiinalaisilla miehillä on pitkät pikkurillin kynnet?" Anton kysyi. Ei mitään hajua. Muistelin jotain, että joko pitkä pikkurillin tai peukalon kynsi oli onnen kynsi Aasiassa. Anton kuitenkin sanoi, että voi olla sekin, mutta se on lähinnä korvien tai nenän kaivamista varten. Räkä tai vaikku siis jää kynnen sisään. KÄTEVÄÄ. Ensi kerralla siis vältän pitkäkyntisten miesten vieressä seisomista...

Töihin sai linkuttaa sievästi. Aamulla kun katsoin, oli polvi muuttunut violetiksi ja iho oli revennyt mukavasti. Saavuttuani töihin onnistuin tietenkin kolauttamaan polven lasipöytään ja haava aukesi jälleen. Sitä oli mukava teippailla vessapaperilla sitten kun ei ollut toimistossa laastareita.

Kipu unohtui kuitenkin aika pian, kun sain aloittaa hommia. En vielä siis oikeita hommia. G (=Gontran, pomo. G on hänen lempinimensä) sanoi tulevansa neuvomaan myöhemmin hommia. Siinä sitten leikin Photoshopilla pari tuntia ja ruokatauon jälkeen aloitin oikeat hommat.

Asiakkaana oli jokin valoja valmistava yhtiö. Piti syvätä muutamisen kuvaa, ja säätää värit + kuntoon laittaa painoa ja webbiä varten. Se nyt oli ihan helppo tehtävä ja G ihmetteli nopeutta ja kuvien laatua. Ihan hyvä siis saada jo hyvää arvostelua ekana oikeana työpäivänä (eilen en siis tehnyt mitään). Seuraavaksi G pyysi minua etsimään 5 fonttia, 5 grafiikkaa, 5 logoa, 5 käyttöliittymää ja 5 nettisivua joista pidän. Se olikin aika vaikeaa, sillä oli paha karsia yhtäkkiä suosikeista 5 parasta, varsinkin kun tikku, johon olin varastoinut suosikit, oli kotona. Siihen meni koko loppu iltapäivä. Tänään siis työskentelin 11-18. Huomenna pääsen jo tekemään kaavioita ja ehkä jopa graafista suunnitteluakin.

Kotiinpäin laahustaessani pistäydyin apteekissa. En tiennyt edes mikä on laastari kiinaksi, ja Ji oli lähettänyt tekstiviestin pinyinmerkein, joissa ei tietysti ollut toonimerkintää. Lausuin summassa ja selitin etten tiennyt mikä oli hakemani tuote kiinaksi, enkä sitä osannut selittääkään. Ensimmäisellä heitolla sain käteeni pilleripaketin. Seuraavaksi otin esiin kynän ja paperia. Piirsin laastarin. Tai no. Minun mielestäni se oli laastari. Apteekkitäti oli sitä mieltä, että kuvassa oli raskaustesti. Seuraavaksi piirsin jalan jossa on haava ja selitin kiinaksi, että verta tulee ja tarvitsee tälläisen näyttäessäni samalla laastarin kuvaa. Apteekkaarit olivat jännittyneitä kuva-arvoituksestani, sillä heitä ilmestyi useampi jo kakkosvaiheen aikana arvuuttelemaan, ja sain kuin sainkin laastareita loppuviimein! :)

Kotona avasin laastaripaketin teipatakseni polven ruhjeuman. Tietenkään apteekkarit eivät tunnistaneet hienoa laastaripiirrostani. Laastarit olivat nimittäin kiinalaisia laastareita......