Taas kerran suunnitelmat kaatuivat. Olin edellisillan kysynyt Cocoa mukaan minun ja Elvan kanssa ostosreissulle, sekä kerroin, että haluaisin käydä myös antiikkimarkkinoilla. Heräsin varta vasten tätä reissua varten kello yhdeksän, kun lähdön piti olla kello 11. Niin, mutta Cocoa ei ollut missään. Ei mitään viestiä, eikä lappua. Ei vastannut puhelimeen. Elva oli vielä nukkumassa, enkä minä niille antiikkimarkkinoille osannut yksin mennä.

Coco tupsahti kahdentoista aikaan kotiin, ja silloin ilmoitti, ettei hän voi lähteä ostoksille. EN oikein ymmärrä tätä kiinalaisten logiikkaa, kun osalle on ok ilmoittaa suunnitelmistaan myöhässä, myöhästyä tunti tai parikin tuntia, mutta toisille taas täsmällisyys ja sovitut aikataulut myös pitävät paikkansa. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tämä ei ollut suninkaan ensimmäinen tälläin "olen vähän myöhässä tempaus" ja varsinkin, kun kyse oli viimeisistä päivistäni Pekingissä, niin kyllä sitä vähän hermostuu, että aikaa meni hukkaan.

Juuri kun olin lähtemässä, hän ilmoitti että menee katsomaan ystäväänsä, oli kuulemma ollut jossain onnettomuudessa, joten hän voi tulla samaa matkaa. Ei se vaan suotunut ymmärtämään, että minulla on oikeasti kiire, myöhästyn kohta, Elva oli täsmällinen ihminen.

On se jännä miten kiinalainen onnistuu venyttämään kengän nauhojen sitomisen kymmenminuuttiseksi operaatioksi, eikä siinä vielä kaikki. Sanoin ulkona, että minulla on nyt oikeasti kiire. Ei se ymmärtänyt, vaan pysäytti minut selittääkseen, että hänen miehensä enolla on samanlainen auto. Sitten hermostuin hieman.

Sanoin asiallisesti että minulla on kiire. Toistin kiinaksi. Nauroi. Sitten näytin rumaa naamaa ja sanoin uudelleen kiinaksi. Sitten ymmärsi. Ainakin melkein, matkalla piti hidastaa tahtia useampaan kertaan ihailemaan, että ompas viereisessä päiväkodissa niin upeat pihapuut.
 


Lomaruuhkat ostarin edessä

Olin myöhässä. Onneksi vain 25 minuuttia, ja osasin ennakoida tilannetta sen verran, että viestitin Elvalle tulevani n. puoli tuntia myöhässä. Sitten piti etsiä oikea marketti, eikä se ollut helppoa. Oli lomapäviä, joten kadut olivat mahtavan tukkoisia. Kuitenkin tuli onnellinen loppu tällekkin myöhästelysadulle, ja Elva ei ollut ärtynyt, pääsimme rauhassa ostoksille. Ostin nyt viimeisiä tuliaisia, ja ihastelin kiinalaista ostoskeskusmeininkiä, tinkimarketit ovat mahtavia edelleenkin :)

Elva antoi minulle läksijäislahjana mp3-soittimen, joka oli erittäin mieluisa. Minä taas annoin Muumisulkaata ja Marimekon lautasliinoja, kasan suomikortteja sekä esitteitä. Elvasta oli tullut paras ystäväni Kiinassa, joten tuntui ankealta halata viimeisen kerran siinä lempiostoskeskuksessani Xidanissa... Mutta minä tulen takaisin jonain päivänä ja lupasin lähettää Elvalle postissa "oudon makuista, mutta silti hyvää suomalaista mustaa karkkia" = eli mitäs muutakaan kuin salmiakkia.

Kasa ostoksia, ja nyt täyttämään tyhjänoloinen matkalaukku, sekä unta palloon.