Eilen en tehnyt mitään sen merkittävämpää, kuin opiskellut ja kirjoitellut työhakemuksia. Kaikista paristakymmenestä, sekä jo vanhoista lähettämistäni en ollut saanut vastausta. Tai luulin niin.

Katsoin onnekseni vielä spämmikansion. Sinne oli saapunut yksi vastaus. Olin onnessani jo tässä vaiheessa, vaikka ensin minua pyydettiin työhaastatteluun, mahdollisimman pian.

Soitin viestin allekirjoituksessa näkyneeseen numeroon. Puhelimeen vastasi kiinalainen mies. Aloin sitten kiinaksi siinä selittämään, että olisin tulossa haastatteluun, olisiko mitenkään mahdollista puhua Katerine nimiselle henkilölle ja onko tämä nyt sitten China Wanderer. Mies hämmästyi kuulemastaan ja pyysi epäuskoisena kaverinsa kuuntelemaan myös mitä sanoin. Molemmat miehet hermostuivat. Ei ole, ei ole, ei, ei ei ei, ei meillä ole Katerinea. Sen jälkeen mies alkoi huutaa täyttä kurkkua puhelimeen niin nopeaa tahtia, etten saanut enää selvää ja säikähdin... Suljin puhelimen epäuskoisena.

En lannisunut, vaan meilasin välittömästi yhtiölle, että puhelimeen vastasi joku kiinalainen mies, voisivatko he soittaa minulle.

En uskonu, että puhelu tulisi ihan heti, joten lampsin keittiöön aloittamaan ruuan laittoa. Samassa puhelin pärähti soimaan kun olin ottanut esille ruoka-ainekset. En tietystikkään kerinnyt vastaamaan. Soitin takaisin.

Halusivat haastatteluun ennen puoli viittä. Kello oli kaksi. Piti siis toimia aika nopeasti. Syöksähdin paikaltani välittömästi, kun lopetin puhelun, kiirehtien laittamaan ruokatarvikkeet pois ja juoksin ympäri taloa hullun lailla löytääkseni kaiken tarvitsemani.

Hyvin nopeasti pääsin pihalle ja olin melko varma reitistäni, joten ajattelin fiksusti, että voi sen metrokartan nyt kerran jättää kotiin. Turha luulo. Vaihdoin ykköslinjalta väärään metroon sitten tietysti. Havahduin siihenkin haastattelusanojen kertaamisen välistä vasta, kun olin jo hyvän matkan päässä lähtöasemaltani. Tekstasin Herra Jille, varmistaakseni epäilyt linjani suhteen, ja se osottautui oikeaksi. Ympyrälinjalle siis. Sain vaihtaa metroa vielä kerran linjamokailuni jälkeen, että pääsin oikealle linjalle.

Oikea uloskäynti löytyi onneksi hyvin, kysymieni ennakko-ohjeiden jälkeen. Lukutaitokin on parantunut sen verran, että oikea rakennus löytyi hyvin sukkelaan. Tosin yllätyin melkoisesti. Rakennus näytti olevan enemmänkin purettavana tai rakennettavana, sillä hissit ym eivät toimineet. Olin hämilläni. Soitin tomistoon. Onneksi sain oikeat reittiohjeet tällä kertaa. Löysin paikan. Huh.

Toimisto oli melko pieni, mutta paljon kotoisampi, kuin se edellinen. Sihteerinä oli nainen. Yllätyin, sillä puhelimeen vastannut oli mies. Minut toivotetiin lämpimästi tervetulleeksi.

Haastattelu oli yläkerrassa, joka oli kokonaan yhtiön pomon tilaa. Se oli muuten upea tila jätti-ikkunoineen, kalligrafiatöineen ja kokolattiamattoineen, ja tuli heti rauhallisempi olo. Edellinen haastattelu oli karmeampi kuin tämä. Kättelin kaikki haastatteluun osallistujat läpi ja esittelin itseni. Vaikka kysymyksiä oli paljon, ja oli vaikea päättää kelle puhua, niin se meni hyvin. Suurin osa yhtiöstä on ulkomaalaisia työskentelijöitä ja pomoni on kiinalainen nuori nainen, jolla on aikanaan ollut suomalainen kämppäkaveri 3 vuotta. Jes! Kuitenkin englanniksi ja välillä kiinalaisia sanoja käyttäen tulos oli mitä parhain.

Yksimielisesti sain paikan. Sovimme, että aloitan heti maanantaina. Yhtiö sanoi, että olen kuin taivaan lahja, heillä ei ole yhtäkään graafikkoa. Siitäkään huolimatta, vaikka yhtiö on hyvin kuuluisa. Sovimme ylityökorvauksista ensi viikolla, joten saisi ehkä jotain omaa rahaa itsellekkin vihdoin :)

Yhtiö jolle työskentelen on China Wanderer. Se on siis Kiinan matkailuyhtiö, joka järjestää bisnes ym matkoja isoille pampuille. Saan siis tehdä luksusdesigniä, huippua! Täytyy sanoa, että onneksi opiskelin kiinalaista värioppia ja typografiaa enemmän, nyt sitä tarvitaan, jotta osaan tehdä kiinalaisuskottavia tuotteita länsimaisin säväytyksin... :)

Aurinkoista päivää teille sinne myrskyjen keskelle :)