Pölyä Pekingin yllä.

Mä en oikeastaan tiedä mistä aloittaa. Olen tällä hetkellä häkeltyneen väsynyt ja onnellinen, että täällä ollaan taas. Lentokoneesta astuessa Pekingin maaperälle (ainakin melkein - lentotunnelin) hengitimme keuhkoihin sitä saatepölyä ja ilmankosteutta. Onneksi oli juuri satanut, on helpompi hengittää. Mä taisin sanoa Jesselle just sillon, että maistatko - ilmassa maistuu selvästi hiili ja muu lika ja teollisuusnoki. Se oli oikeastaan eka havainto, että me ollaan nyt Pekingissä.

Aiemmat havaintoni tähän liittyvät lähinnä lentoihin. Miten iso Peking onkaan! Lensimme sata kilometriä Pekingin ylitse keskustaan, ja silti sitä valoloistoa oli yläilmasta katsottunakin niin paljon. Koneessa soitettiin jotain kiinalaisia kansanviisuja ja jotenkin jännästi kaiken sen matkaväsymyksen, onnellisuuden ja huojennuksen seasta aloin melkein itkeä pillittää kun lentäjä ilmoitti, että nyt laskeudutaan. Oli sellainen fiilis, että mä olen tullut kotiin. Nuo ihanat kiivaat, tungettelevat ja itsekeskeiset kiinalaiset tulevat olemaan riesanamme seuraavat kaksi viikkoa!

Mutta mitä tapahtui portin 32 läpi astelun jälkeen?

Lensimme siis ensin Lontooseen noin kolme tuntia. Pyörimme ympyrää Heathrow'n lentokentän ympärillä ruuhkien vuoksi ja koitimme Jessen kanssa kilpaa arvailla, että mikä kuvio ehtii koneen karttanäytölle muodostua ennenkö päästään laskeutumaan. Ei kuitenkaan kummankaan villit veikkaukset osuneet oikeaan, kun näytöt sammuivat ja saimme ihailla Lontoon valoja. Näytti ihan joltain glitteriltä. 

Glitter-Lontoo

Kiemurat Heatrow'n yllä

Auringonlasku yläilmoissa

Vaihdot Heathrowilla sujui oikein mukavasti ja jotenkin ne ekat kolme tuntia tuntui niin tuskaisen hitailta... Ainakin verrattuna Cathay Pacificin koneisiin. Tai no siis. Itsehän en tästä osiosta juurikaan muista mitään, sillä sain onnekseni nukuttua jostain noin 11 tunnin lennosta 5-7 tuntia. Satuimme saamaan kokonaisen penkkirivin itsellemme, ruoka oli todella hyvää ja palvelu pelasi. Leffoja ja pelejäkin löytyi, ei ainakaan käynyt aika pitkäksi. Tässä koneessa oli muuten hieno kamera koneen alaosassa, joten saatin tutkailla alapuolella näkyviä maisemia lentäessämme. Laskeutuminenkin näytti aika hurjalta kameran kautta.

Cathay Pacificilla oli erikoiset business-luokan paikat, ykkösluokasta puhumattakaan...

Ei pöllömmät tarjoilut tällä lennolla.

Vuorimaisemaa lentokonekamerasta

Hong Kongiin laskeutumista oli aika jännää katsella. Ei jouduttu uimaan.

Pitkä lento takana

 

 

Seuraava välilasku oli Hong Kongissa. Vikat mahikset käyttää Kiinassa "laittomia" nettisivuja (kuten youtube, facebook), jes. Vaihtojen välissä oli noin 50 minuuttia, joka vierähti suht nopeasti ison lentokentän läpi navigoidessa. Lennolla Hong Kongista Pekingiin tuputettiin taas ruokaa. Eikä mitä tahansa ruokaa, vaan jonkun hienon hotelliravintolan suunnittelema menyy lentoyhtiölle. Kolme ja puoli tuntia Dragonairilla meni tosi nopeasti, kun pelailtiin, katsottiin leffoja ja ihmeteltiin kiinalaista kuvasanakirjaa.

Hong Kongin lentokentältä - upeat vuoret ja kuumankostea ilma (+30C) myös sisällä...

Lisää lentsikkaruokaa - tämä oli se Dragonairin hotelliravintola-menu. Nam.

 

Tässä vaiheessa voin jättää pois löpinät väsymysliikutusitkuherkkyydestäni ja hypätä suoraan intron ohi. Pekingin lentokenttä oli isompi kuin muistinkaan, ja siellä oli taas ne hassut viisumisedät hymynaamanappeineen joka minulle hyräili jotain erikoista kiinalaista pop-kappaletta ja nyökkäili hyväksyvästi kun maahantulolapussani luki Heerxinji (Helsinki). Ei kuulemma hyräillyt mitään Jesselle, vaan mulkoili epäluuloisesti. No höh.

Metroseikkailu sujui mallikkaasti. Jostain syystä kuitenkin taas syntyi iso "haloo" kun kävin ostamassa meille metrolippuja, jotta pääsisimme sujuvasti Dongzhimenista Dongsille. Kaksi lippua sanoin, ja totesin kysyttäessä että ei ole pienempää kuin 50 yuania (6,56€). "EIKÖ TODELLA OLE? Mihin olette menossa?" Kysyi kassasetä ja -täti jännittyneenä... Yritin siinä sitten selittää, että Dongsiin, ja haluaisin kaksi lippua kiitos. Setä kaiveli laatikot ja täti taskunsa ja joutui sitten harmikseen avaamaan salaisen kassalippaansa, jotta sai meille annettua takaisin huimat 46 yuania, annettuaan kaksi lippua käteen... Typerät laowait (="herjaussana" ulkomaalaiselle, vähän sama kuin venäläisiä esim sanotaan Suomessa ryssiksi) tulee Pekingiin isoine seteleineen.

(Harmituksekseni muuten huomasin, että kiinalainen bussikorttini oli vanhentunut tämän vuoden alusta, höh. Pitänee ostaa siis uusi...)

Dongsilla jäätyämme oli jo kovin pimeää. Ajattelin, että on parempi ottaa taksi, kuin lähteä itse seikkailemaan. Koitin viittoa meille taksia, mutta näytti olevan täyttä. Saatiin mopotaksi, joka tuttuun kiinalaiseen kaikkitietävään tapaansa tottakai tiesi, missä meiän hotelli sijaitsi. Tai no. Tiesi ja tiesi. Kaksi aikuisenkokoista ihmistä tunkee mopokopperoon matkalaukut ja kassit käsissä oli varmasti huvittava näky. Niin joo. Mopotaksikuski puhui tietysti vain kiinaa. Hyvin selvittiin kuitenkin siitäkin. Ja kuski ajeli ympäri hutongia, kysellen monelta, että missä meidän hotelli onkaan... Saatiin hieno kiertoajelu, hehe. 

Mopotaksin takapenkillä oli todella ahdasta kahdelle ihmiselle....

Perillä kuskilta kysyttäessä duo shao qian 多少钱 - mitä maksaa, sanoi hän että sata yuania. Ihanko totta??? Naurahdin kuskille ja sanoin, että kaksikymmentä, varmana en satasta maksa. Niin typerä laowai en sentään ole, että maksaisin moisen. Kuski perusteli närkästyneenä, että hyvä hinta, hyvä hinta. Höpö höpö. Minä olen kuitenkin täällä joskus asunut, ja ei ne hinnat nyt noin paljoa ole nousseet. Tinkasin kuskin kanssa, kunnes en jaksanut enää vääntää, vaan luovutin suosiolla 45 yuaniin. Maksoin 25 yuania enemmän kuin pitäisi. Mutta oli sen vaivan arvoista, kiukkuiset kiinalaiset ovat lähinnä ärsyttäviä. Ainakin väsyneelle suomalaiselle.

Hotellin aulasta

Hotelli näyttää oikein mukavalta. Kiinalaisten kovat sängyt ovat ihan kauheita, ja sellaiset löytyy täältäkin. Mutta nyt näin väsyneenä tämä tuntuu parhaimmalta sängyltä ikinä. Kävimme kuitenkin vielä kaupassa ostamassa juotavaa ja jotain naposteltavaa, matka oli kuitenkin ollut uuvuttava. Jesse kokeili myös paikallista tupakkia ja manguin askin itselleni (sillä aski on painolaadullisesti jotain niin uskomatonta jälkeä). Kuulemma on kymmenen kertaa vahvempaa kuin Suomesta löytyy. Itse en noista tiedä ja onneksi Jessekin päätti jättää nuo sikseen. Kai ne kiinalaiset on niin turtia jo kaikelle pölylle, häkälle ja lialle, että tarvitsee voimakkaampaa pätäkkää suuhunsa tunkea. Vinkiksi siis tupakoitseville Kiinaan matkaaville....

 

Kiinalaista saastesavuketta - aski on mitä hienoin!

 

Huomenna, tai siis Kiinassa tänään 19.9 alkaa "kuujuhla" eli keskisyksyn juhla, jota odotamme innolla. Silloin saadaan toivottavasti paljon hienoja kuvia ja päästäisiin paremmin tutustumaan Pekingiin. Tai siis Jesse pääsee. Minä voin sit muistella. Ja opastaa. Ja tulkata. Siitä olisi siis tarkoitus jatkaa huomenna....

 

Hyvää yötä - Wan an 晚安！

 

Ei suinkaan väsytä... :D

Kotiin viestiä

 

 

Ainiin. Meidän kiinanumero on +86 131 414 899 14. Jos laittaa tekstaria niin ILMAN Ä & Ö-kirjaimia, koska ne eivät tule perille ollenkaan, käyttäkää A & O-kirjaimia niiden sijasta :) Aikaero +5h.