Helmimarketin suunnalta

Aamulla satoi. Ulkona oli kepeät +30 astetta, ja voitte vaan kuvitella miltä näiden yhdistelmä tuntui. Oli kovin hiostavaa nukkua, mutta väsyneet lentomatkustajat kykenivät helposti vetämään usemman tunnin unta palloonsa. Jesse ainakin. Itse heräsin into piukeana aamukahdeksalta, kun muistin, että olenkin Pekingissä. Konetta auki ja kavereille viestiä: Wo hui lai le 我回来了 - Minä olen palannut. Ystävättäreni Katherine "Kailin" vastasi Huanying jia 欢迎家 - tervetuloa kotiin. Hymyilytti. Siltä ehkä tuntuikin just sillon, kun heräsi kovalta kiinalaissängyltä ja kuuntelin kinuskien pölinää jostain etäältä.

Päivällä kun herättiin, meidän vessa oli tukossa. Pekingissä on edelleen maailman huonoimmat viemäriverkostot, ja paperia ym ei saa heittää pönttöön. Arvatkaa kuka heti ensimmäisenä teki näin edellisyönä väsyneenä tavattuaan "ethän heitä paperia wc-pönttöön"-kyltin ainakin kahdesti. No minä. Eipä siinä sitten.

En ole mikään parhain selittämään kiinaksi, että sori kun meidän wc-pönttö on tukossa, kun en edes tiedä mikä se kiinaksi on (nyt tiedän, se on zuocedian 座厕垫 ). Aamuinen vastaanottovirkailija vastasi ni shuo yingyu ma 你说英语吗 puhutko englantia-kysymykseeni yksinkertaisesti "NO." Ei sitte. "Women you yi xiao wenti zai womende fangzi, ni keyi kankan ma 我们有意小问题在我们的房子，你可以看看吗" - Meillä on pieni ongelma huoneessamme, voisitko tulla katsomaan. Kyllä se tuli ja huidoin ihan karmeen hajuisen vessan suuntaan... "Xiao wenti ma... 小问题吗..." "Ai pieni ongelma..." Totesi vastaanottovirkailija jotenkin sarkastisesti pidellen nenäänsä. Ootteko heittäneet sinne paperia. En mä silloin muistanut että oltais niin totesin että ei olla... Mikähän siellä sitten on, siinä ihmeteltiin. Jaa-a, no empäs tiedä (Näin jälkeenpäin lähinnä naurattaa kun muutama paperinpalanen jotka sinne aiemmin heitin ovat saaneet vessanpöntön tukkoon). Vastaanottovirkailija nyökkäili hyväksyvästi, että eiköhän tämä saada korjattua. Tuli hyvä fiilis. Mä osasin. Vielä mä osaan nää jutut. Ehkä me selvittään. Ja ennenkaikkea mä selviän tulevista liikevierailuista edes jotenkin,

Päivälle oltiin luvattu lisää sadetta, joten päädyttiin lähtemään tutkimaan Tiantania, eli Taivaan temppeliä, ja sitä ennen jotain ruokaa. Metroasema oli jossain kilometrin päässä, ihan sopiva matka siis. Meidän hotelli sijaitsee sokkeloisessa perinnekorttelissa, hutongissa, joten otettiin nyt sitten kuvat siitä kadusta, jolla pitää kääntyä kun tullaan metroilta. Myöhemmin hotellille tultaessa tämä osoittautui erittäin hyödylliseksi.

"Meidän" hutongin alkupää

Metroasemalla ostettiin sitten metrokortit. Kysyin kassamyyjältä, että puhuuko sekään englantia koska en kuollaksenikaan muistanut mikä kortin oston yhteydessä on "arvolataus" kiinaksi, sillä nuo myyjät aina esittää sen kysymyksen. Englanniksi olisi ollut näppärämpää, mutta: "Bu shuo a 不说阿" - en puhu, "Kokeile." Kannusti myyjä. "Women xiang yao mai liang zhang yikatong 我们想要买两张一卡通" Haluaisimme ostaa kaksi kappaletta yikatongeja (ei varsnaista käännöstä, mutta tarkoittaa Pekingin liikennöintikorttia, kirjaimellisesti yksi kortti kaikkialle. Se osa meni hyvin. Seuraavaksi vaan jotenkin sanoin, että haluaisin molemmille korteille 50 yuania. Kortti maksaa sitten 20 yuania kappaleelta, otatko. Otan. Se ymmärsi. Mä ymmärsin. Mä hymyilin ja setä hymyili mulle. "Nide hanyu hen hao 你的汉语很好" Sinun kiinasi on tosi hyvä. Hevonen hevonen, tiikeri tiikeri minä vastasin, kiitin ja otin liput ja suuntasimme ensimmäiseen metroseikkailuun.

...Mut hei mikäs toi ihmeen hevostiikeri-juttu ny sit oli? Hevonen hevonen, tiikeri tiikeri, 马马虎虎 ma ma hu hu, on vaatimattomuutta osoittava lauselma vastaukseksi kehuihin. Lause siis kirjaimellisesti tarkoittaa hevonen hevonen tiikeri tiikeri, mutta oikeasti se on lyhennelmä pidemmästä lauseesta ja se tarkoittaa suurinpiirtein: "Olen kuin ruma hevonen mahtavan tiikerin edessä", eli suomalaisittain "No emmää nyt niin..."-tyylinen vähättely. Liittyy kiinalaiseen symboliikkaan. Siitä voi lukea lisää esim. tästä linkistä (itsehän en tätä sisältöä näe, sillä blogspot on sensuroitu Kiinassa, mutta googlen hakutulosten kahden ensimmäisen lauseen perusteella se vaikuttaa hyvältä tekstiltä).

Metrossa oli yllättävän hiljainen päivä tänään. En siis päässyt näyttämään Jesselle kaoottista puolta Pekingistä. Kyllä sekin vielä sieltä tulee...Taivaan temppelin ulkopuolella on mm. Helmimarketti ja pari muuta ostoskeskusta. Pohdimme hieman missä syötiin ja jotenkin päädyttiin syömään ihan sinne samaan ravintolaan (Yoshinoyaan), jossa söin aikanaan tismalleen samalla reissulla vuonna 2010 Nooran ja Jyryn kanssa (tästä juonipaljastuksia, joo mä tiedän sieltä puuttuu noi kuvat mut koitan lisätä ne uudestaan tässä joku päivä). Aika hassua miten muistot ohjaa meikäläistä. Ruoka oli tosi hyvää. Ja halpaa. Paikallinen pikaruokala, mutta ruuat on kyllä ihan edelleenkin jotain muuta kuin hampurilaisia.

Puikkokokelas J

Niin hyvää kanajuttua, ja purkissa oli jotain kalasalaattia

Siitä sitten Taivaan temppelille. Oli paljon kivemman näköinen nyt kyllä kesäaikaan, kuin talvella, silloin kun siellä muutama vuosi takaperin vierailin. Käytiin muutamassa uudessakin paikassa, ja neljä tuntia, sekä useampi kilometri myöhemmin oltiin molemmat taas muutamaa kokemusta rikkaampi. Päädyttiin myös randomien kiinalaisturistien kanssa yhteiskuvaan. Mitä ihmettä. Joo. Ei oikein vieläkään tiedetä miksi. Johtui kai siitä, kun Jesse oli niin pitkä ja meitsillä oli tää onnentukka (koska se on punainen, ja punainen on onnen väri Kiinassa) - niinkuin noi kiinalaiset supatti. No olipahan ne kiinalaisetkin sitten kokemuksia rikkaampia. En nyt selitä Taivaan temppelistä enempää, sillä olen siitä joskus aiemmin kirjoittanut ja Jessekin sai henkilökohtaisen turistioppaan kun pölötin viimeistä päivää sinisistä kattotiilistä ja kiinalaisesta arkkitehtuurin symboliikasta, tavoista ja turhamaisen keisarin rituaaleista, joka kerran pari vuodessa viitsi itse kävellä jonkun sata metriä itse omin jaloin temppelistä alttarille ilman kantoapua. Mutta kertokoon tähän väliin kuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja onhan niissä kuvatekstitkin. Eikse sit oo enemmän kuin tuhat sanaa?

Taivaantemppeliin on palkattu jotain eläkeläisiä istuttaan ruohoa aikansa kuluksi

Puistonvartijan tärkeät tehtävät

Tämä ei ole edelleenkään se Taivaan temppeli, kuten väitetään vaan Hyvän sadon ruokaushalli

Ruusupuutarhassa

Tämä oli pakko ottaa, vertaukseksi alapuolella samanlainen kuva vm. 2010, olkaapa hyvä:

Tämä nostalagapläjäys siis 2010 "talvelta", marraskuulta muistaakseni. Paviljonki tais olla leski(vai läskikeisarinna- katso aiempi spoilaus tästä)keisarinna Cixille rakennettu.

 

Ihmeteltiin noita puista roikkuvia kolmioita tovin...

... mutta ne olikin jotain näppäriä ötökkäansoja! Ovelaa!

Taivaan temppelissä voi harrastaa monenlaisia juttuja, kuten sulkapalloa, karaokea, tanssia tai pelata "sulkapeliä"...

... Tai vesikalligrafiaa.

Saastetaivas ja uhrialttari.

Rauhan vesiruukku...

...joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Siellä oli oma ötökkäyhteiskunta tossa jätekasassa, mut se ei näy.

Pyöröovi puutarhassa. Kiinassa on muuten korkeat kynnykset siksi, ettei pahat henget voi kiivetä niiden yli.

Jesse löysi uuden instrumentin itselleen. Qin.

Photobomb-kiinalaiset ja onnentukkatyttö.

Harvinaista (ja vaikearakenteista) kiinalaista arkkitehtuuria, kaksinkertainen pitkäikäisyyden paviljonki. Noiden rakentamiseen ei ole muuten käytetty yhtäkään naulaa.

Suomalainen puskajussi.

Pieni tie "viuhakpaviljonkiin". On kirjaimellisesti viuhkan muotoinen, myös harvinainen rakennelma.

Kierrettyämme koko temppelialueen oli jalat aika kipeänä kieltämättä. Ja oli päivän pahimman saasteajan vuoro, kun kaikki kiinalaiset pääsevät töistä samaan aikaan, niin pari saastepilveä pölähtää lisää. Mielessäni hyräilin pätkän Jukka Kuoppamäen "Sininen ja Valkoinen"-kertsiä, joka menee näin: "Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen..." Eikä muuten ole. Kiinalaisversio siitä menis jotenkin näin: "Keltainen on taivas, ruskeat on silmänsä sen..." Ehkä joskus kirjoitan loputkin lyriikat tähän versioon. Yök. Kuitenkin olin varannut laukkuun hengityssuojat meille molemmille ja selvittiin saamatta mitään ilmastomyrkytyksiä. Huomattavasti helpompi näin. Jatkoimme wangfujingille ruuan pariin. Sekoiltuamme tovin ostoskeskuksessa löysimme yhden kivan ravintolan.

Muutaman kerran selitettyäni Jesselle miten moisen ravintolan ruokasysteemi toimii (ja kuultuani tämän kärkkäältä tarjoilijalta kahdesti), saimme eteemme valtsemamme ruokaseoksen. Ensin siis valitaan kastike, ja siihen sitten kaikki ainekset itse. Me otettiin joku "mieto tulinen" ja täytteeksi kaalia, porkkanaa, sieniä, kalarullia ja nuudelia. En itse juurikaan välitä tulisesta ruuasta - oikeastaan inhoan sitä (mutta jos se on hyvin tehty niin menee kyllä), joten nakkelin kaikki chilit koko annoksesta Jessen kulhoon. Sitä saa mitä tilaa. Kiinalaisten "mieto tulinen", on muuten sit jotain ihan muuta kuin mietoa. Polttaa, polttaa, polttaa. Ai apua. Nenä vuotaa, kurkku tulessa ja silmät ristissä. Mut syötiin nyt sit.

Parit chilit.

Ehkä realistisempi kuva meidän ruuasta. Ei ollut ihan pelkkää chiliä kuitenkaan.

Jälkkäriksi haettiin Pekingin tunnetuimmalta, haisevimmalta ja tukkoisimmalta ruokakadulta Wangfujingiltä skorpionivartaat ja sipsivarras. Mä muuten luulin sitä eka omenaksi. Silloin minun menneisyydessäni siinä oli omenaa. Oli se silti tosi hyvää. Loppuaika pyörittiin läheisessä ostarissa etsimässä mulle vaatetusta (koska puikkokokelas J heitti mun päälle parit kastikkeiset salaatinpalat). Siitä piti mennä käymään Kailinilla, mutta kello tuli jo jotain kymmenen. Ei jaksa, ei pysty. Jalat vieläkin tosi kipeät kaikesta kävelystä.

Wangfujingin väkijoukkoa.

Jälkiruokakoju. Jopa kiinalaiset itse kauhistelee näitä.

Nom nom, jälkkärit.

Sipsivarras veistelty yhdestä perunasta jotenkin hienosti.

Joku söpsö pupukoriste Oriental Plazalla tms

Luksusliikkeitä täynnä oleva ostoskeskus

Mä tarviin uudet kengät. Ja toi tarvii uuden hupparin. Sellaista siis huomenna luvassa.

 

 

 

Ps. Niin ja se kuujuhla. Ei se nyt sillain sit mitenkään ihmeellisesti näkynyt katukuvassa. Mut kuukakkuja jos huomenna maisteltaisiin tämän kunniaksi.