Tikut katukojuista maksavat noin 1-3 Yuania kappaleelta, tästä Dongsilta näitä saa yuanin kappalehintaan

...Tikkuihn laitetaan päälle vielä tyypillisesti jokin kastike ja mausteet

Kung Po-kana on aina varma valinta

Torstaina meillä oli sitten lepopäivä. Suunnittelimme viikonlopun ohjelmaa (kuten Kiinan muuria, häitä ja Kielletyssä kaupungissa vierailua), joten emme oikeastaan tehneet mitään erikoisempaa. Nukuimme pitkään ja päädyimme jotenkin taas katselemaan Xidanin neonvaloja ja markettitarjontaa Tiantanin suuntaan. Itse tarvitsisin mekon häihin (kyllä, meidät oli todella kutsuttu häihin yhden tapaamisen jälkeen baarissa) ja hongbao 红包 oli pakko ostaa. Kiinassa häihin nimittäin viedään aina rahaa, ja se pitää viedä punaisessa onnenkuoressa, hongbaossa.

Lähdimme Tiantanin (Taivaantemppelin) suuntaan kuuluisalle helmimarketille, jonka takana on valtava lelumarketti. Kuitenkin harva turisti tietää, että tilojen takaseinämällä on hätäuloskäynti, jonka paloportaat johtavat seuraaviin kerroksiin. Reitti voi näyttää hieman epäilyttävältä. Jessekin kyseli kertaalleen, että saako ylös varmasti mennä. Ei hätää, kyllä sinne saa mennä. Kiinankieliset opastekyltit kertovat kerroksien tarjonnan, joten kerroksista löytyy mm. perinteistä turistikamaa, paperi/koulu/toimistotarvikkeita ja kaikenlaista sälää. Hinnat ovat todella edulliset jo valmiiksi eli tinkiminen ei ole välttämätöntä, mutta valitettavasti myyjät eivät puhu ollenkaan englantia. Moni paikallinen tulee tekemään ostoksensa tänne ja marketti on esimerkiksi hyvin suosittu ala-asteikäisten koululaisten keskuudessa.

Löysimme onnenkuoret tismalleen sieltä, missä muistelin kiinalaisen "hääsäläkaupan" olevan, se oli yhä paikallaan. Kuorellinen hongbaoja maksoi 8 yuania, vaikka oltaisiin tarvittu vain yksi, mutta mistä sitä tietää koska moisia tarvitsee... Marketista löytyi myös jotain tuliaisia ja itselleni löysin kalligrafiajuttuja edullisesti.

Hongbaot oli löydetty, joten kävimme vielä perinteisessä Helmimarketissa. Helmimarketissa kannattaa noudattaa sääntöä: "Maksa enintään puolet." Myyjät ovat todella aggressiivisia ja hinnat ovat kalliita. Paras keino tinkimiseen on tarjota ensin kolmannes hinnasta ja pyrkiä sitten puoleen hintaan. Jos ei tule kauppoja niin pois kävely auttaa aina. Helmimarketissa on ihan hyvä englannin taso. Kiinaa puhumalla saa täälläkin melkoiset alennukset. Esimerkiksi Conversen piraattitennareiden lähtöhinta oli 180 yuania, mutta nauroin myyjälle ja totesin kiinaksi että samanlaiset kengät saa mistä tahansa muualta 40 yuanilla. Okei no, 50 yuania, sovittu. Tinkasimme myös kilpaa myyjien kanssa puisesta shakista (220 Yuanista -> 60 Yuaniin joka on lähempänä oikeaa hintaa) kravatista (60 Yuanista ->15 Yuaniin, vetosimme yhteen huonoon saumaan), nahkavyöstä (280 Yuanista -> 150 Yuaniin), korvakoruista (80 Yuanista -> 20 Yuaniin, samanlaiset saa mistä tahansa muualta 15 Yuanilla) ja kiinalaisesta leijasta (150 Yuanista -> 50 Yuaniin, totesin myyjälle että näiden kapistuksien oikeat hinnat ovat varsin tutut) ja sen kelasta (80 Yuanista -> 20 Yuaniin, myyjä itse jo oli luovuttanut tässä kohtaa minun kanssani hintojen suhteen), sekä illan kohokohtana tinkasin kiinaksi Jesselle (ja Jesse säesti englanniksi) 1300 Yuanin käsinmaalatun ison silkkisen kalligrafiamaalauksen 550 Yuaniin. Kovat oli taistot mutta kannatti. Lisäksi saimme myyjältä lahjat kaupan päälle koska myyjä oli todella kiitollinen. En ole varma oliko se kiitollinen siksi, kun viimein lopetimme vai siksi, että oli tehnyt hyvät kaupat. Kiinalaiset todella nauttivat tinkimisestä ja se on paikallinen urheilulaji. Kiinassa ymmärtääkseni järjestetään myös tinkimiskilpailuja, jotka toteutetaan jossain marketeissa ja kilpailijoiden on säästettävä mahdollisimman paljon tinkimällä. En ole perehtynyt, mutta näin olen kuullut.

Koska Helmimarketissa ei juurikaan ole vaatteita ja itse tarvitsin vielä sen mekon päädyimme Xidanille ravintolan kautta. Ensinnäkin olimme varmaan ensimmäiset laowait ravintolassa ikinä (tai siltä se ainakin tuntui), kun joka puolelta tuijoteltiin, osoiteltiin ja naurettiin. Toiseksi uninen tarjoilija ei ottanut koko tilausta ylös ja toi lämmintä kaljaa Jesselle. No onneksi se kiinankieli pelasti tälläkin kertaa. Hopihopi ruokaa pöytään niinkuin olis jo ja kylmää juotavaa. Johan parani. Mutta ruoka oli joka tapauksessa huonoa - onneksi edes oma kanaruokani oli syötävää.

Huonoksi onneksemme marketit olivat juuri sulkeutumassa, joten lähdimme sitten hotellin suuntaan ja mekko-ostokset valitettavasti siirtynevät huomiselle.