Viikkaan päiväpeitteen, vien roskat, käyn suihkussa ja vielä viimeisen kerran päätän hieman taktikoida laukun painon kanssa, ja viimeiset taistelut käsimatkatavaralaukun kanssa. Se on siinä. Olen valmis jättämään Pekingin.

Aamu lähti hyvin käyntiin, mutta sitten tuli ensimmäiset vastoinkäymiset. Minulle tilattu taksi ei tullutkaan noutamaan ovelta, ja kun pääsen vihdoin melkein asuinalueemme portille, joku nuori neiti ryöstää taksini, vaikka huidon ja vilkutan. Se siitä. Sain odottaa ja odottaa. Viimein sain edes jonkun taksin lentokentälle. Olen lähes 45 minuuttia suunnitelluistani aikatauluista myöhässä. En ehtinyt syömään mitään aamulla, kun suunnittelin syöväni kentällä sitten.

Taksi maksoi enemmän kuin minulle sanottiin ja vannotettiin, mutta rahat riittävät silti. Lentokenttä on sekava. Laukunjättöpisteitä on yksi, mutta se ei olekkaan se laukunjättöpiste mihin ne laukut pitää jättää. Toinen infopiste sanoo eriasiaa kun toinen. Seurasin muiden kansainvälisen puolen matkailijoita, ja menin läpi tullista, jonka jälkeen ovatkin vasta itse lipun tarkastus ja laukun jättö.

Laukussa on ylipainoa, en yllättynyt, vaikka silti kevensin laukkua vielä aamulla. Maksan laukun sisään ja kiidän etsimään passi- ja turvatarkastusta.

Läpäisen passitarkastuksen ja saan irvistää passikameralle. Turvatarkastus ei mennytkään ihan niin helpolla. Ei minulla mitään laitonta ollut, ja tiedän että työntekijät tekevät työtänsä turvallisuuden vuoksi, mutta kengässä olevat metallisojlet alkavat piipittää. Otan kengät pois, eikä jaloista sitten löydykkään enää mitään piippaavaa, kengät läpivalaisuun.

En päässyt hakemaan kamojani läpivalaisusta, joten ne jumittavat koko hihnan, kun ei työntekijät niitä siirtäneet viereiselle tiskille. Porukka alkaa hermostumaan ja vähin äänin hipsin hakemaan kamani pöydälle. Läpi kaikista tarkastuksista, liput kädessä ja käyn tuhlaamassa viimeiset yuanini ruokaan. Ostin myös
Ostin myös kiinalaisen kokkikirjan, se on tietysti kiinaksi, mutta ehkä jonain päivänä pääsen sitäkin lukemaan... 
Nyt olen koneessa, ja 30 minuuttia, kun laskeudumme Amsterdamiin. Amsterdamissa ei toivottavasti ole enää mitään esteitä lennolle..

PS. KÄSIMATKATAVAROITA ei punnita missään vaiheessa. Itse vein kolme kassia mukanani koneeseen eivätkä sanoneet mitään. Yhden laukun jossa oli läppäri + kamat (otin painavimman laukun), jättikassin painavimpineen tavaroineen sekä vaatepussin, jossa oli muutama särkyvä esine. Painorajoitukset China Southernilla matkustajaluokassa ovat käsimatkatavaroihin 12 kg ja ruumaan meneviin 23 kg.


... AMSTERDAM
Kenttä on iso ja paljon epäselvyyksiä matkan varrella, niistä kuitenkin selviydyin onneksi oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Portille tulee pian muitakin suomalaisia. Suomen kieli kuulostaa kummalliselta, kun sitä ei ole kuullut kunnolla livenä vähään aikaan. Olen todella väsynyt, loppuajan lennosta nukun koko matkan...



Kaksi ja puoli tuntia, ja olen Suomessa.



 
 
KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLE, SEKÄ ERITYISESTI GRAAFISEN TEOLLISUUDEN TUTKIMUSSÄÄTIÖLLE, TAMPEREEN AMMATTIOPISTOLLE JA TEAM-LIITOLLE

Matkani päättyy tähän., ehkä kuulette myöhemmin muista Kiinan matkoista... ;)