Alkoi tänään naurattaa oikeasti suomalaisten sana "ruuhka". Tai siis lähinnä se, mitä se Suomessa tarkoittaa. Tänään aamulla oli melko paha ruuhka metrolla. Ensin jonotettiin metallikaiteiden välissä kuin jossain Särkäniemen huvipuistolaitteessa, tosin siinä jonossa olisi sitten varmaan suhteutettuna kaikki Särkänniemen kävijät. Onneksi metroja menee noin minuutin tai parin välein, joten jonot menivät aika nopeasti. Sitten taas "jonottamaan" keltaisten viivojen taakse, odottamaan metroa.

Ensimmäinen metro oli melko täynnä. Melko täynnä tarkoittaa tässä sitä, että ihmisten naamat olivat lasissa kiinni, ja muistutti kovasti alennsmyyntien meininkiä, sekin tosiaan kiinalaisittain vähintään kerrottuna kymmenellä. Käytän sanoja "melko täynnä", koska kuitenkin muutama kiinalainen onnistui tunkemaan itsensä metroon. Kiinalaisilla on hauska tapa runnoa läpi jonojen ja tunkea metron ihmismassaan. Usein ihmiset kokeilevat mahtuvatko he metroon menemällä seisomaan oven eteen ja yrittämällä tunkea ihmisten sekaan. Jos on tarpeeksi ihmisiä ei pysty enää tunkemaan.

Pääsin jo seuraavaan metroon, tunkemalla kiinalaisittain tietysti. Kuulostaa hyvin epäkohteliaalta, mutta täällä se on tapa... :D Ruuhka oli siis melko paha, kun pääsin jo toisella metrolla, pahimpina päivinä täytyy kuulemma skipata vähintään viisi metroa. Kokeilen joku päivä jos metroilua saisi videolle tai kuvattua ... ;)

Ei niin paha ruuhka, kun pysäkillä ei näy olevan muita... (Googlesta)

Suomessa kuvittelin metrojen ruuhkat ihan erilaisiksi. Todellisuudessa ruuhkat ovat pahempia mitä edes osaa odottaa. Varsinkin keskustaanpäin menevät metrot ovat juuri pahimpia.

Ilma oli aamulla aika huono. Jouduin laittamaan hengityssuojan. Olo oli kuin olisi pölypussissa hengittänyt. Onneksi kuitenkin keskipäivällä ilma oli jo paljon parempi! Tässä alkaa arvostaa vähitellen Suomen PUHDASTA ilmaa ja ihmettelemään, että miten jotkut valittavat Suomessa "saasteista"...

Saavuin Kiellettyyn Kaupunkiin aika aamusta, joten paikalla ei ollut kauheasti ihmisiä (=Kiinan mittakaavassa). Paikalta sai vuokrata suomenkielisen elektronisen karttaoppaan, joka kertoi eri paikoista. Suomi oli tosiaan tietysti jonkun kiinalaisen lausumana, mutta hyvin sai selvää. Välillä sai mukavat naurut, kun äänitteen täti ei osannut lausua "leskikeisarinnaa" vaan se vääntyi leppoisasti muutamaan otteeseen "läskikeisarinnaksi" :D

Kielletyssä kaupungissa tuli kuvattua paljon ja todellakin käveltyä - tuntuu vieläkin jaloissa. Kaupunki on niin iso ja melko samanlainen jokapuolelta, eli en varmaan edes käynyt - ja muutaman jätin väliin - jokapaikassa...

Taihemen square, näkymä Ylimmän Harmonian portille

Keisarillisen rauhan palatsi, puutarhan (joka oli pettymys) vierestä

 

Näkymä mun kämpiltä, ainakin siis melkein... Oikealla Korkeimman Harmonian Halli Taidian Squarella (HUOM!!! Tänään oli +19, siksi ihan siis topilla oleskelin, ja kaikki kiinalaiset toppatakeissa ja villapaidoissa oli huisi näky! :D Arvatkaapa kuinka moni nauroi ja osoitteli... :D)

 

Kielletyssä kaupungissa vierähti aika tosi nopeasti. Tein muutaman uuden kiinalaisen tuttavuuden, he ovat luokkaretkellä Pekingissä kymmenen päivää, ja vaihdettiin (kiinalaiset) puhelinnumerot ja meset siinä samalla :) Englannista saa jotenkuten selvää, ja välillä kiinaksi muutamaa sanaa käyttäen oli ihan hauskaa. Tytöt olivat kuitenkin sitä mieltä, että haluavat puhua englanniksi, jotta voivat harjoitella englantia samalla :)

Koska kaupunki oli niin iso, en jaksanut mennä vielä tänään Taivaallisen Rauhan Aukiolle (Tian'anmen), vaan palaan sinne myöhemmin. Lähdin käppäilemään metrolle, josta päätin lähteä katsastamaan Herra Jin neuvomaa halpaa vaatepaikkaa... No, "Pekingin Guangzhouta" en löytänyt, mutta löysin ison tinkimarketin, joka oli täynnä nuorten juttuja. 77th Street oli tosi mieluisa ylläri, jonne varmasti menen uudestaan :) Ainoa ärsyttävä puoli, johon vielä vaikea tottua on myyjät. Niitä on niin paljon yhdessä liikkeessä. Tuolla tosin oli paljon pikkuliikkeitä, mutta muualla ne myyjät kyttäävät niskaan kokoajan ja tulevat höpisemään jotain mainoslauseita tms kiinaksi... ja kampaajat roikkuvat niskassa ja selittävät mitä hiuksille voisi tehdä... Muutenkin pitäisi tässä mennä kampaajalle joku päivä, ajattelin ottaa muutaman raidan ehkä ja vähän leikata tms :)

Olo on kuin jossain Big Brotherissa. Etenkin kun on vaalea iho, niin kaikki tuijottaa.  Naiset varsinkin, usein tosi kateellisina, sen näkee. Useimmat ovat kuitenkin ystävällisiä ja tulevat kehumaan ulkonäköä, tukkaa, silmiä tms, ihan mukavaa siis. Pekingissä ei tarviste pelätä tulevansa ahdistelluksi, täällä on niin paljon ihmisiä ja poliiseja joka kulmassa, mikä on tosi hieno homma. Metroon mennessä tarkistetaan laukut läpivalaisulla, mikä on tosi hyvä ja tulee turvallinen olo.

77th Streetin jälkeen raahauduin kotiin, leipomon ja kaupan kautta. Tämän päivän ruoat kustansi 26 yuania yhteensä. Siis kaikki ruuat tänään. Lähileipomosta saa upeita kakkupaloja, jotka maksavat Suomessa vähintään sen 4€, täällä 6-10 yuania. Tuli siis napattua mukaan suklaakakkupalanen, oli älyttömän hyvää :)

Jalat on kyllä tosi kipeät. Huomenna voisi lähteä vaan kävelemään jonnekkin tai olla kotona vähän harjoittelemassa lisää sanoja. Sunnuntaina lähden varmaan Pekingin suomalaisten kanssa retkelle Houhai-järvelle, joten jalkoja pitää vähän säästellä ennen koettelemusta...

 

Kiinakoti, toinen ovi oikealta lukien, 5. kerros

 

 

Palaillaan riisikulholle ;)

 

PS. Kiitos kaikille kommenteista, niitä on kiva lueskella! :)