Jatkossa päivittelen uuden blogin puolelle:

ihanakamalakiina.blogspot.fi

Kesäkuusta 2015 alkaen Kiinan viranomaiset ovat estäneet vuodatus.netin käytön kokonaan (myös blogspot on estetty, mutta kierretään esto VPNn avulla), joka on ensimmäinen syyni blogin siirtämiseen toiselle alustalle. Lisäksi vuodatus.netillä on suhteellisen heikko tuki mobiilialustoille (tabletti, puhelin) joilta pääasiassa bloggaan, jolloin blogspot vie voiton.

Vanha blogi tulee säilymään tässä osoitteessa varmaan maailman tappiin asti, mutta uusia juttuja tänne ei enää päivitetä.

Myös vanhat tekstit täältä tullaan siirtämään uuden blogin puolelle sekä lisäämään viimeisimmästä matkapäiväkirjasta puuttuvat tekstit uuteen blogiin. Myös kaikki kadonneet kuvat palautetaan uuteen blogiosoitteeseen.

- Salla

Tikut katukojuista maksavat noin 1-3 Yuania kappaleelta, tästä Dongsilta näitä saa yuanin kappalehintaan

...Tikkuihn laitetaan päälle vielä tyypillisesti jokin kastike ja mausteet

Kung Po-kana on aina varma valinta

Torstaina meillä oli sitten lepopäivä. Suunnittelimme viikonlopun ohjelmaa (kuten Kiinan muuria, häitä ja Kielletyssä kaupungissa vierailua), joten emme oikeastaan tehneet mitään erikoisempaa. Nukuimme pitkään ja päädyimme jotenkin taas katselemaan Xidanin neonvaloja ja markettitarjontaa Tiantanin suuntaan. Itse tarvitsisin mekon häihin (kyllä, meidät oli todella kutsuttu häihin yhden tapaamisen jälkeen baarissa) ja hongbao 红包 oli pakko ostaa. Kiinassa häihin nimittäin viedään aina rahaa, ja se pitää viedä punaisessa onnenkuoressa, hongbaossa.

Lähdimme Tiantanin (Taivaantemppelin) suuntaan kuuluisalle helmimarketille, jonka takana on valtava lelumarketti. Kuitenkin harva turisti tietää, että tilojen takaseinämällä on hätäuloskäynti, jonka paloportaat johtavat seuraaviin kerroksiin. Reitti voi näyttää hieman epäilyttävältä. Jessekin kyseli kertaalleen, että saako ylös varmasti mennä. Ei hätää, kyllä sinne saa mennä. Kiinankieliset opastekyltit kertovat kerroksien tarjonnan, joten kerroksista löytyy mm. perinteistä turistikamaa, paperi/koulu/toimistotarvikkeita ja kaikenlaista sälää. Hinnat ovat todella edulliset jo valmiiksi eli tinkiminen ei ole välttämätöntä, mutta valitettavasti myyjät eivät puhu ollenkaan englantia. Moni paikallinen tulee tekemään ostoksensa tänne ja marketti on esimerkiksi hyvin suosittu ala-asteikäisten koululaisten keskuudessa.

Löysimme onnenkuoret tismalleen sieltä, missä muistelin kiinalaisen "hääsäläkaupan" olevan, se oli yhä paikallaan. Kuorellinen hongbaoja maksoi 8 yuania, vaikka oltaisiin tarvittu vain yksi, mutta mistä sitä tietää koska moisia tarvitsee... Marketista löytyi myös jotain tuliaisia ja itselleni löysin kalligrafiajuttuja edullisesti.

Hongbaot oli löydetty, joten kävimme vielä perinteisessä Helmimarketissa. Helmimarketissa kannattaa noudattaa sääntöä: "Maksa enintään puolet." Myyjät ovat todella aggressiivisia ja hinnat ovat kalliita. Paras keino tinkimiseen on tarjota ensin kolmannes hinnasta ja pyrkiä sitten puoleen hintaan. Jos ei tule kauppoja niin pois kävely auttaa aina. Helmimarketissa on ihan hyvä englannin taso. Kiinaa puhumalla saa täälläkin melkoiset alennukset. Esimerkiksi Conversen piraattitennareiden lähtöhinta oli 180 yuania, mutta nauroin myyjälle ja totesin kiinaksi että samanlaiset kengät saa mistä tahansa muualta 40 yuanilla. Okei no, 50 yuania, sovittu. Tinkasimme myös kilpaa myyjien kanssa puisesta shakista (220 Yuanista -> 60 Yuaniin joka on lähempänä oikeaa hintaa) kravatista (60 Yuanista ->15 Yuaniin, vetosimme yhteen huonoon saumaan), nahkavyöstä (280 Yuanista -> 150 Yuaniin), korvakoruista (80 Yuanista -> 20 Yuaniin, samanlaiset saa mistä tahansa muualta 15 Yuanilla) ja kiinalaisesta leijasta (150 Yuanista -> 50 Yuaniin, totesin myyjälle että näiden kapistuksien oikeat hinnat ovat varsin tutut) ja sen kelasta (80 Yuanista -> 20 Yuaniin, myyjä itse jo oli luovuttanut tässä kohtaa minun kanssani hintojen suhteen), sekä illan kohokohtana tinkasin kiinaksi Jesselle (ja Jesse säesti englanniksi) 1300 Yuanin käsinmaalatun ison silkkisen kalligrafiamaalauksen 550 Yuaniin. Kovat oli taistot mutta kannatti. Lisäksi saimme myyjältä lahjat kaupan päälle koska myyjä oli todella kiitollinen. En ole varma oliko se kiitollinen siksi, kun viimein lopetimme vai siksi, että oli tehnyt hyvät kaupat. Kiinalaiset todella nauttivat tinkimisestä ja se on paikallinen urheilulaji. Kiinassa ymmärtääkseni järjestetään myös tinkimiskilpailuja, jotka toteutetaan jossain marketeissa ja kilpailijoiden on säästettävä mahdollisimman paljon tinkimällä. En ole perehtynyt, mutta näin olen kuullut.

Koska Helmimarketissa ei juurikaan ole vaatteita ja itse tarvitsin vielä sen mekon päädyimme Xidanille ravintolan kautta. Ensinnäkin olimme varmaan ensimmäiset laowait ravintolassa ikinä (tai siltä se ainakin tuntui), kun joka puolelta tuijoteltiin, osoiteltiin ja naurettiin. Toiseksi uninen tarjoilija ei ottanut koko tilausta ylös ja toi lämmintä kaljaa Jesselle. No onneksi se kiinankieli pelasti tälläkin kertaa. Hopihopi ruokaa pöytään niinkuin olis jo ja kylmää juotavaa. Johan parani. Mutta ruoka oli joka tapauksessa huonoa - onneksi edes oma kanaruokani oli syötävää.

Huonoksi onneksemme marketit olivat juuri sulkeutumassa, joten lähdimme sitten hotellin suuntaan ja mekko-ostokset valitettavasti siirtynevät huomiselle.

Aamuni alkoi rapeilla viiden tunnin yöunilla, kun en jotenkin saanut vain nukuttua yöllä ja olihan se herätyskin puoli yhdeksän maissa. Olimme Herra Jin kanssa sopineet, että lähdemme ostamaan uusia silmälaseja, sekä optikolla näöntarkastukseen. On korkea aika päivittää kolme vuotta vanhat lasini, jotka ovat myös hankittu täältä Pekingistä. PanJiaYuanin (Linja 10) B-exitistä kun kävelee eteenpäin jokusen satametriä on oikealla puolen tietä kasoittain optikkoliikkeitä, ja valtava silmälasiostoskeskus.

Aamulla oli vihdoin alkanut netti toimimaan kahden päivän kaoottisen nettikaatuilun jälkeen joten kävin vihdoin työpostin läpi ja järjestelin muita asioita liittyen tuleviin vierailuihini. Netin käyttö täällä päässä on ollut todella surkeaa, sillä parhaimmillaan nopeudet ovat 25 kilobittiä sekunnissa ja tietysti Kiinan nettisensuurilla on aina sormensa pelissä. Esimerkiksi suomalainen google on mystisesti "hävinnyt" netistä hiljattain. Ainoa hakukone joka toimii on kiinalainen Baidu, jossa on tietysti vain Kiinan nettisensuuriviranomaisten (joita on jotain 5 miljoonaa, ajatelkaa, Suomen väkiluvun verran) hyväksymät "turvalliset" nettisivut. Toisinaan edes Hong Kongin siivottu Google ei toimi, vaan sinne pitää mennä Baidun kautta, todella monimutkaista. Tällä hetkellä yksikään sensuurinkierto-ohjelmani ei toimi, joten näiden sensuroitujen sivujen yli on mahdotonta päästä. Näihin kuuluu mm. Facebook, Yahoo!, Youtube, Blogspot ja jotkin uutissivustot. Myös kuulemma jos Kiinassa koittaa googlettaa tai tehdä hakua Maosta, niin koneelle ilmestyy mystinen "Ei tietoa"-sivu. En ole itse tätä kokeillut.

Lähdin kuitenkin PanYuaJian suuntaan kymmentä minuuttia vaille tapaamisajan. Kiinalaiset ovat aina myöhässä, ellei ole kyse rahasta, esim. työt. Luotin tähän tälläkin kertaa, ja olin varsin oikeassa. Noin viisi minuuttia myöhmmin sain Herra Jiltä puhelimeeni viestin, että hän on puoli tuntia myöhässä. Eli siis tunnin. Eipä se mitään. Pyörin PanYuaJian asemalla (jossa on muuten myös antiikkimarkettialue), kunnes Herra Ji saapui viimein paikalle. Syy oli aikalailla se sama minkä olen kuullut aiemmin: "Nokun väsytti vähän aamulla. Ja sitten kävin vielä suihkussa". Eipä se mitään. Tavallinen kiinalainen tapa, pistetään sen piikkiin.

Asemalla oli vastassa paljon optiikkoliikkeen edustajia jotka hyökkäsivät päälle tarjoten käyntikortteja ja opastusta liikkeeseen. Lähdimme yhden matkaan ja optiikkoliike oli mukavan pieni, mutta valikoima oli kattava. Pohdin pitkään useiden lasivaihtoehtojen seasta, ja päädyin yksiin, joissa oli titaanikehykset. Linsseineen, kehyksineen ja hiontoineen 400 yuania. Lisäksi tekivät minulle paikanpäälle ilmaisen perusteellisen näöntarkastuksen ja kaupanpäälle laseille sai kotelon ja puhdistusliinan. Ostin vielä parin vuosilinssejä, 80 yuania pari. Silmälasiliikkeissä voi myös tinkiä halutessaan, mutta mielestäni hinta oli hyvä jo valmiiksi. Uudet lasit ovat tosi mukavat ja kevyet. Ja on kiva nähdä. Lisää vahvuuksia tuli toiseen silmään -0.75 edestä ja toiseen -1.00 edestä, eli oli jo aika päivittää.

Uudet rillit, myöhemmin kuvia lasit päässä

Kaikesta kivasta huolimatta ei vaan silmät pysyneet enää auki vaan raahauduin kaupan kautta hotellille nukkumaan päikkärit.

Päiväunien jälkeen oli Jessen vuoro saada jotain kivaa. Olimme tutkiskelleet aiemmin netistä soitinostosten tekemistä Kiinassa, ja nyt oli korkea aika lähteä kitaraostoksille, Kailinin miesystävän Valin avustuksella.
BeiXinQiaosta A-exitiltä eteenpäin muutaman sata metriä oikealla sivukadulla on lukuisia soitinliikkeitä. Kadulta saa kaikenlaisia soittimia, perinteisistä kiinalaisista soittimista kitaroihin ja rumpuihin erikoistuneet liikkeet ovat päivittäin auki vähintään iltakuuteen. Hintataso vaihtelee ja tinkiminen on aina sallittua. Esimerkiksi kitaroiden hinnat vaihtelevat sähkökitaroissa noin 500 yuanista ylöspäin, akustisen kitaran saa jopa sadalla yuanilla. Viulujen alkaen hinnat olivat noin 750 yuanissa ja hyvän syntikan saa kotiin parilla tuhannella yuanilla. Soitinten ostaminen Kiinasta on todella edullista.

Vierailtuamme muutamassa kitaraliikkeessä ja Jessen testailtua paria kitaraa tovin, päädyttiin kuitenkin takaisin ensimmäiseen liikkeeseen, josta sähkökitaran sa mukaan 2000 yuanilla, tinkimättä lainkaan hinnasta, sillä hinta oli jo valmiiksi varsin edullinen.

Kitaratestailua

Muutaman kaupan kitaravalikoimaa

Matkalla syömään pysähdyimme perinteisessä soitinkaupassa, jossa katselimme erhuja. Erhu on kiinalainen kaksikielinen viulutyylinen-soitin. Olen jostain syystä aina itse sellaisen halunnut, sillä se ei ole kuulemma mikään vaikea soitin oppia soittamaan, mutta nyt toistaiseksi jäi moiset ostokset tekemättä. Erhujen hinnat voivat olla mitä tahansa sadan yuanin ja 1500 yuanin välillä. Halvin liikkeessä oli 750 yuania. 

Jesse testaili myös erhua

Kävimme syömässä eräässä katuravintolassa Valin kanssa, ja seuraamme liittyi myös toinen brittikaveri Matthew, jolle annoimme suomenkielisen nimen Matti, sillä hän on varsin kiinnostunut jostain syystä suomalaisesta, tai ylipäätään skandinavialaisista kulttuureista. Olemme aina saaneet selittää paljon Suomesta "Matille", ja kysymyksiä riittää. Lupasi tulla joskus käymään Suomessa, kun Iso-Britanniasta ei ole pitkä matka tulla vierailulle. Kailin tuli saapui myös pieneen pöytäseurueesemme hieman myöhemmin. Ruoka oli hyvää ja hauskaa oli.

'

Katuravintolan antimia grillillä

Jesse ja "Matti"

"Matti" ja Vali

Hotellilla sitten pohdiskelimme loppuillan päivän ohjelmaa kiinalaisten ohjelmien taustamöykätessä ja Jesse soitteli jotain uudella kitarallaan. No onhan se nyt hieno.

Ja nyt on mentävä nukkumaan, neljän tekstin näpyttely ja julkaiseminen tänne teidän (ja itseni) luettavaksi käy välillä ihan työstä :D

Ainiin. Pari päivää sitten Watsonista löytyi mustia topsipuikkoja,,,,,,

Jesse huomautti tänään, että on muuten ensimmäinen päivä Kiinassa, kun näkee oman varjonsa

Ja todentotta, sää oli todella hyvä. Tämä on hotellillemme johtavalta hutongin kujalta ja tänään taivas oli jopa sininen, ihan oikeasti SININEN ja kaiken näki ns. uudessa valossa.

Paikallista irtojäätelöä ei kannata ostaa, mutta maistettiin jotain jäätelöpalloja kylmäaltaasta

Lama Temppelillä oli todella paljon autoja tänään ja itse temppeli näytti todella upealta, sillä yksitysikohdat näkyivät selkeästi päivän paisteessa:

Satuimme myös paikalle munkkien rukousaikaan ja kuuntelimme hetken tiibetiläisiä rukousjoikuja seuraten mielenkiinnolla tiibetinbuddhalaista seremoniaa johon liittyi lautasten ja torvien soittoa, hassujen hattujen pukemista, kellojen kilistelyä sekä käsiliikkeitä. Mielenkiintoinen hetki täysin hiljaisessa temppelissä.

Suitsukepöllyt pölisivät pitkin temppeliä ja välillä oli inhottavaa tulla ulos ovista kun savu tuli silmille

Patsas esittää valtavaa suitsuketelinettä ja luonnollisesti mitä ylemmäs saa kolkon heitettyä sitä enemmän onnea ja siunausta saa mukaansa. Kokeilimme itsekin tätä lähes arvottomilla jiao-kolikoilla. Yksi jiao on siis 0.1 Yuania, eli noin yhden sentin verran.

Viimeiset kuvat Lama Temppeliltä ennenkö jatkoimme matkaa...

En ole ennen vieraillut Kungfutsen temppelillä & koulussa, joten ajattelimme, että josko jatkaisimme matkaa sinne. Yonghegongin varrella on paljon hienoja pikkukauppoja, jotka myyvät suitsukkeita ym uskonnollisia esineitä eri tarkoituksiin.

Lemmikkilintu

Koska munkit eivät syö lainkaan lihaa, päädyimme tälläiseen vegetaristiseen ravintolaan, jossa ilmeisesti kaikki tarjottavat olivat kasvissyöjille, jopa "lihatikut" olivat oikeasti soijaa jotka vain maistuivat lihalle. Huijausta sanon minä.

"Lihatikkuja" ja cashew-pähkinäsalaattia

Suuren totuuden portti (tai ovi), vierailu Kungfutsen temppeliin ja oppikouluun alkoi vakuuttavasti

Lama Temppelin jälkeen Kungfutsen temppeli oli lähinnä tylsä ja autio

Alueella on muutamisen näyttelyä lähinnä kiinaksi Kungfutsen elämästä ja opeista, sekä sen vaikutuksesta kiinalaiseen, ja aasialaiseen kulttuuriin. Vaha- ja puunuket olivat hienoja. Yllä on vanha kiinalainen kauppa, sekä Kungfutsen laskuoppi käytännössä.

Juuri kiillotettu marmorijalustalla seisoskeleva jadesta veistetty Kungfutse

Kattokoristeita. Uskomattoman yksityiskohtaisia pieniä kattoveistoksia oli joka puolella temppeliä.

Näyttelyt ei oikein inspiroineet meitä, joten otettiin näiden puutuneiden oppilaiden kanssa yhteiskuvat

Kungfutsen ikivanha hiustenkuivaaja tai steampunk-pyssy. Jäi epäselväksi että kumpi se nyt sitten on.

Väännettiin myös kättä näiden kivettyneiden oppilaiden kanssa

"Liikaa opiskelua" - tätä tietä! 太 tai liian, erittäin 学 xue opiskella, oikeasti kyltissä lukee siis suunnilleen erittäin opiskellut, mutta voi sen ensimmäiselläkin tavalla kääntää, mikä selittäisi puutuneet ja kivettyneet oppilaat...

Ulkopuitteet olivat oikein hienot...

...Mutta osa rakennuksista oli sisältä sellaisessa homeessa, ettei henkeä saanut kun muutaman metrin asteli sisään. Kymmenen sekunnin jälkeen lähe juostiin ulos neniä pidellen. Emme suosittele. Lisäksi paljon temppelialueesta tuntui olevan kesken, ja alueella ei oikeasti ollut mitään nähtävää.

Kiinalaisia toivomuslaattoja oli ilo katsella

Loppuillasta palasimme Xidanille kiertämään eilen kesken jääneitä marketteja. Xidanille raivataan uutta tilaa uusille ostoskeskuksille hutongien keskelle, hinnalla millä hyvänsä.

Löysin vihdoin uudet kengät. 40 yuania.

Tikkuruokaa, hyvää, halpaa ja nopeaa

Xidanilta löytää mitä tahansa, kun osaa vain etsiä

Kansallispäivä lähestyy, ja kaupunkia laitetaan ihan vimpan päälle

Työturvallisuus kunnossa

Hotellilla meillä on tapana viihdyttää itseämme paikallisten televisio-ohjelmien parissa. Itse ymmärrän sanan sieltä sun täältä ja joitakin lauseita, joten olemme itse keksineet "omat" tekstitykset näille sarjoille ja nimenneet ne uudelleen. Kiinalaisten ylidramatisointi on huvittavaa katseltavaa...

Päivän ostoksina löysin aiemmin ostamaani kasvonaamiokirjaan tee-se-itse-kasvonaamiovälinesetin, maksoi alennusmyynneissä vain 10 yuania. 

Kisusukkikset lähti tinkimällä mukaan 25 yuanilla

Joskus kung fu treeneissä tuli potkittua näitä sulkia, Joten nyt kun löysin sellaiset temppelialueelta, oli pakko ostaa pois, 5 yuania kappale.

熊猫 xiongmao "karhukissa" eli panda, pandoilla oli joku vapaapäivä kun lähinnä makoilivat

Pitkän pohdiskelun jälkeen lähdettiin tänään tutkailemaan eläintarhaa, kun itselläni on vieläkin näitä vapaapäiviä - vierailu painotaloihin on vasta myöhemmin tuotteiden painatuksien yhteydessä ja en tiedä kuinka kiinnostunut Jesse on painatuksen historiasta, joten voi hyvin olla, että vierailen painomuseossa joku päivä itsekseni.

Netti on ollut täällä todella surkea, ja muutamana päivänä peräkkäin se ei ole toiminut ollenkaan, joten kirjoitukset tulevat muutaman päivän jäljessä (tämä on oikeasti kirjoitettu 25.9, eikä 23.9 kuten julkaisupäivässä blogissa mainitaan), pahoitteluni siitä. Kaikki on mennyt kuitenkin täällä hyvin. Mutta. Takaisin eläintarhaan siis.

En nyt ala eläintarhan jokaisesta eläimestä erikseen selostamaan, ja monilla eläimistä tuntui olevan joko viikonlopun jälkeinen hangover tai sitten ne oli muuten vain kyllästyneitä turisteihin. Pandat olivat tylsistyneitä, gepardi käveli levottomoana ympyrää ja jääkarhu läsäytti takamuksensa vasten pleksilasia.

Pekingin eläintarha on kuitenkin valtava. Neljässä tunnissa kiersimme vain kolmanneksen koko tarhasta ja kävimme jopa alueilla, joissa en itse ole aiemmin käynyt laisinkaan. Mahdollisesti tulemme vielä uudestaan eläintarhalle katsomaan loput eksoottiset eläimet kuten kirahvit, seeprat, virtahevot ym. Paljon on vielä näkemättä. 

Nämä alligaattorit makasivat täysin hievahtamatta ja hetken jo mietittiin, että voiko nää olla ees aitoja

Raksatyömaa-tukaani

Eläintarhan kohokohta oli kuitenkin punastus suomalaistus, eli punapäinen suomalainen tuntui olevan tosi eksoottinen juttu. Laskeskeltiin jossain vaiheessa, että ainakin noin 12 hihittelevää kiinalaista tai muuten vain pällistelevää sellaista räpsäisi meikästä kuvan muistoksi itselleen, sen jälkeen lopetettiin laskeminen. En edes tällä kertaa päässyt poseeramaan yhdellekkään kameralle, vaan ottivat "salaa" kuvia milloin minkäkin kioskin, kulman tai selän takaa. On se jännä...

Eläintarhassa oli lisäksi kesäaikaan hienoja kävelyreittejä, jotka mukailivat kiinalaisia puutarhoja onnenkivineen, jokineen ja siltoineen. Erityisesti silmiin pomppasi oheinen naurun aihe:

...Kiinalaiset eivät tunnetusti osaa uida laisinkaan, ja onhan tässä nyt selkeä vaaratilanne, kun 30cm vettä virtaa max. puolimetriä korkeiden koskien läpi. Harmi, ettei tullut uimavarusteet mukaan, tai varsinkaan kalastusvehkeet. Vapaana uiskentelevat joutsenet eivät varmaankaan olisivat pistäneet pahakseen.

Puistosta löytyi hienoja patsaita sieltä sun täältä, mitä ei ainakaan muistaakseni vielä 2010 ollut, tai sitten ne oli siirretty sisälle talven tieltä. 

"Tylsät" turistikuvat ei oo jostain syystä ollut meidän juttu...

Eläintarhassa ei nyt sitten juurikaan ollut ruokaa ja ravintolat eläintarhassa olivat kaikki suljettu, tai no. Ravintolan henkilökunta istui ravintolassa sisällä keskellä päivää tyhjässä ravintolassa ja huusi vain ovelta "suljettu" ennenkö ehdittiin astua sisään. Eläintarhan sulkeuduttua lähdettiin siis etsiskelemään sopivaa ruokailupaikkaa. Sellaista oli haastavaa löytää, mutta löysimme sen vihdoin yhdestä varakkaampien kiinalaisten ostoskeskuksesta.

Kiinalaista luovaa tilan käyttöä - tyhjästä aukiosta tulee illan pimennettyä rullaluistelurata

Eurooppalaistyylinen ravintola oli hyvin erikoinen kokemus Kiinassa. Ruoka oli maultaan jotain sinnepäin eurooppalaista, mutta kyllä sitä nyt söi. Kiinalainen ruoka on paljon parempaa ja toivottavasti on nyt viimeinen kerta kun joudutaan moista täällä syömään. Kaikki muut ravintolat olivat harmiksemme täynnä.

Eurooppalaisessa ravintolassa oli oikein eurooppalaiset syömäkalut

Merkkiostari ei mitenkään erikoisesti miellyttänyt, joten jatkoimme siitä Xidanille. Omat kenkäni ovat aivan loppuunpoljetut Italiasta pari vuotta sitten ostetut ballerinat, ja otin ne lähinnä mukaan siksi, että voin heittää ne pois ja ostaa uudet tilalle. Läpyskät olivat kuluneet siihen malliin, että kävely tuotti tuskaa, eli pidemmistä kokopäiväretkistä oli edes turha haaveilla. Kuitenkin marketit menevät Kiinassa kiinni 21-22 välillä, joten ehdimme vain lähinnä vilkaista muutamaa markettia sisältä, kunnes vahtimestari tuli häätämään meidät ulos.

Loppuillan ihmettelimme Xidanin neonvalovälkettä, hot dog-vaunun näköistä poliisivaunua/autoa ja valtavia kumiankkoja. Hotellilla lähinnä väsytti. Olihan siinä kävelyä kerrakseen taas yhdelle päivälle...

Jättimäisiä kylpyruoka-ankkoja oli vielä toinen samanlainen kasa

Xidanin vilinää

Kiinalainen vappu? 

Tänään vierailimme Silkkimarketissa, sillä ilma oli todella huono. Slikkimarketti sijaitsee Yonganlin asemalla ja on oikeastaan turisteille tarkoitettu tinkimarketti. Marketissa myydään kaikkea vaatteista koruihin ja elektroniikasta leluihin. Silkkimarketti on oikeastaan hyvin kallis, ja siellä pitää osata tinkiä. Myyjät ovat todella päällekäyviä ja tuputtavat jatkuvasti yhtä sun toista tuotetta.

Tänään taivas oli harmaanvalkoinen, valkoinen taivas kuvassa on muuten aurinko

Emme oikeastaan löytäneet marketista juurikaan mitään mielenkiintoista. Silkkimarketti oli muuttunut hieman siistimmäksi ja se oli täynnä pieniä lasikoppimyymälöitä. Tyrkyttävä myyjät eivät innostaneet, joten emme suotta jääneet sellaisiin liikkeisiin katsomaan. Mukaan tarttui parit tuliaiset ja dvd-bokseja. Omaksi riemukseni löysin myös kiinankielisen kasvonaamiokirjan (600 erilaista kasvonaamio-ohjetta, joita minäkin osaan lukea ja valmistaa), lempipiirrettyni uusimman tuotantokauden, yhden kiinalaisleffan jonka olen aina halunnut nähdä ja jope The Addams Familyn kaikki tuotantokaudet. Ihan hyvä päivä siis. Osa ostoksista ei ollut mitään halpoja kiinalaishinnoissa, mutta mitäpä sen väliä...

Yhteishinta näille oli 200 yuania

Osa Jessen ostoksista

Xi Yang Yang 喜羊羊 Iloinen lammas

Kasvonaamiokirja näyttää mielenkiintoiselta

Kävimme myös syömässä taas Yoshinoyassa ja siellä oli maalta kaupunkiin tullut kiinalaistarjoilija. En ymmärtänyt juurikaan mitään hänen puheestaan murteen ja erilaisten toonien takia. Onneksi apuun tuli paikallinen esimies. Lisäksi tämän naistarjoilijan oli ymmärtäny väärin myös ruokalan kokki ja oli tehnyt toisen ruuan ja sai siitä huudot esimieheltään. Kiinassa on siis vähinään noin 50 erilaista murretta tai kiinankieltä. Minä puhun vain Pekingin murretta ja putonghuata, eli yleiskieltä. Muiden hahmottaminen on todella haastavaa. Saimme kuitenkin lopulta oikeast ruuat ja vietimme loppupäivän katsellen kiinalaisia tv-sarjoja ja maistellen kaupasta ostettuja paikallisia herkkuja.

Hunaja-Jasmiinitee on edelleen lempparini, olen oikeastaan juonut pelkästään sitä veden lisäksi

Olen onnistunut koukuttamaan Jessen näihin minileivonnaisiin

Ainiin. Palatessamme hotellille ja noustuamme metrosta kadulle odotti meitä yllätys. Metroaseman edustalle joku oli tuonut rätisevän mankan, josta soi jokin kiinalainen pophitti. Kiinalainen gangnam-style, ehkä, heh. Moni oli kokoontunut tanssimaan sitä keskelle kulkuväylää. Olen aiemmin törmännyt taijimummoihin, puistojumppaajiin, katujumppaajiin ties muihin, mutta tämä oli uutta. Ja tanssijoita tuli kokoajan lisää. Olen kuullut, että moni tälläinen flashmob-tyyppinen juttu alkaa just ensin vain parilla tyypillä ja sit niitä tulee lisää. Melkein teki itsekin mieli mennä joraamaan kun tanssi oli aika simppeli - joukossa oli monenikäistä ja kokoista aikuista, nuorta ja lasta..

Dong Si Che -style (Dong Si Che - eli Dong Sin asema)

Kaikkea stä näkeekin...

Guo Tai Mall Shuangqiaolla

Nukuttiin todella pitkään taas tänään kun tuli notkuttua niin myöhään hereillä. Tänään kuitenkin meillä oli sovittuna tapaaminen Herra Jin kanssa - eli entinen vuokraisäntäni ja ystäväni. Ikävä kyllä Coco on lomailemassa sukulaistensa luona jossain kauempana, ja palaa myöhemmin, joten en välttämättä näe häntä ollenkaan.

Sovimme illallisen puoli kuudeksi Shuangqiaoon Guo Tai-ostoskeskukseen, eli ihan sinne samalle alueella jossa asuin 2010. Olin todella jännittynyt, sillä Herra Ji oli maininnut, että silloin rakennuksessa ollut ostoskeskus oli saatu vasta jokn aika sitten valmiiksi. Siis tämä oli nyt juuri se ostoskeskus, jonka avajaiset olisi pitänyt olla vuonna 2010 marraskuussa puoli vuotta sitten, ja kiinalaiset olivat saaneet sen noin kuukausi sitten täysin valmiiksi? Mitä ihmettä. Vai onkohan työmalli otettu jostain ihan muusta maasta kun kiinalaiset ovat tunnettuja ahkerin työntekijöinä. Tiedä siitä sitten.

Pääsimme kokeilemaan myös perinteistä "tuolileikkiä", kun piti vaihtaa metrolinjalta toiseen tyhjään metrojunaan. Ei voitettu ikävä kyllä tällä kertaa, mutta ei se mitään. Viimeisimmistä tuolileikeistä onkin aikaa.
(Mikä tuolileikki? click here & here)

Tuntui todella kummalliselta astua ulos metroasemalta. Kaikki tutut jutut oli vielä paikoillaan, joitakin uudistuksia katukuvaan oli tullut, muta hyvin pieniä. Tavallaan tuntui, että olisi ollut pitkään poissa kotoa, kaikki näyttää tutulta, mutta samaan aikaan etäisesti vieraalta.

Uusi ostoskeskus oli juuri saatu valmiiksi, vain 3,5 vuotta myöhässä aikataulusta

Kiinakoti vm 2010 punaisten kerrostalojen suunnalla - asuin samanlaisessa talossa

Kiinalaiset "ilmoitustaulut" olivat edelleen täynnä, kaikki lika ja roska pitkin katuja, sillan alla vritaava joki haisi edelleen mädältä, ja jokailtaiset markkinat olivat vieläkin samoilla paikoillaan pitkin katua. Kaikki oli melkein kuin ennallaan. Tuntui niin kummalliselta seistä siinä marketin portailla nyt taas, josta hain aina kotiin ruokaa. Herra Ji tuli kiinalaisittan tietysti myöhässä, mutta minua ja Jesseä ei ollut mitenkään erityisen vaikea erottaa ihmismassasta (jaa-a, mistähän johtuisi...).

Jokailtaiset katumarkkinat olivat juuri alkamassa

Kävelimme Guo Tain läpi jutellen niitä näitä ja ostoskeskus oli sisältä muuttunut aika paljon. Alakerrassa sijaitseva valtava ruokakauppa oli pienentynyt johonkin kymmenekseen siitä mitä se joskus oli, ja sen tilalle ympärille oli tullut kymmenkunta ravintolaa ja muuta pikkuliikettä.

Pitkän arpomisen jälkeen päädyimme hotpot-ravintolaan, jotka ovat ehdottomasti yksiä lempiravintoloitani Pekingissä. Harmi, ettei niitä ole Suomessa laisinkaan - tosin siinä voisi olla hyvä markkinarako jollekkin.

Hotpot-ravintola toimii siis niin, että ensin valitaan jokaiseen kerrokseen jotakin syötävää ja alimpaan kerrokseen tulee liemi. Alimmassa kerroksessa on siis ikäänkuin kattila, keskellä on paistinpannu/grilli ja ylimmässä osassa on höyrykattila. Sitten jokainen laittelee raakoja ruokia eri osiin, ja siinä sitten jutustellaan ja syödään samalla kun ruuat kypsyvät. Ruoka ei siis ole valmiina laisinkaan, vaan se valmistetaan ikään kuin itse.

Herra Ji ja hotpot

Puikkokokeleas J näyttäisi pohtivan puikkojen anatomiaa

Käytiin läpi kuulumisia ja muutoksia elämässä. Paljon oli tapahtunut muutamassa vuodessa. Entisistä kämppäkavereistani esimerkiksi Isaac oli mennyt naimisiin aiemmin kesällä ja Kiinaan oli tullut paljon uusia kummallisia lakeja, kuten se, että pitää vierailla vanhemmillaan vähintään joka toinen kuukausi.

Kävimme tämän jälkeen vielä toisessa uudessa ostoskeskuksessa pyörähtämässä ja ostamassa hotellille jotain naposteltavaa. Yritin monesti sanoa Herra Jille, että meillä on sovittua menoa ja sanoin jo aiemminkin, että meidän pitää lähteä tiettyyn aikaan, mutta hän kutsui meidät vielä kotiinsa syömään kuukakkuja. Jos kiinalainen tarjoaa lounaan, tai kutsuu kylään, siitä ei noin vain lähdetä. Se olisi suorastaan röyhkeää. Siinä on siis pakko istua tasan niin kauan kun kutsuja haluaa.

Kuukakkuja: ananasta, passionhedelmää ja mansikkaa. Lisäksi oli vielä paputahna-täytteinen.

Vuonna 2010 viemäni Aarikan puuenkeli oli edelleen paikallaan lähes priimakunnossa

No, mutustelimme kuukakkuja, ja olimme jo kaksi tuntia myöhässä seuraavista menoista, ja keikka, jolle minun piti mennä oli alkanut jo puoli tuntia sitten. Harmitti ihan kamalasti ja olin pahalla tuulella jonkin aikaa. No. Ainakin kuukakut olivat hyviä, sillä ne eivtä ONNEKSI sisältäneet niitä kamalia 100 päivää vanhoja suolaliemessä tms uitettuja hapatettuja ankanmunia. Pitänee ostaa niitä lisää, kun juhlan viimeinen päivä on tänään ja sen jälkeen niitä saa todella edullisesti. Lisäksi mutustellessamme kuukakkuja, Herra Ji soitti puhelimestaan Cocolle ja juttelimma hieman englanniksi. Puhelun kohokohta oli ehdottomasti se kun mainitsin, että toin hänelle Suomesta suklaata - kiinalainen suklaa on edelleen aivan kamalan makuista.. Piristi hieman iltaani kuitenkin.

Kiinalainen "ilmoitustaulu"

No... Minä olin jo myöhässä omasta menostani, mutta autoin Jessen kuitenkin lähimmälle metroasemalle ja muutaman puhelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että on järkevintä kun jätän puhelimen Jesselle ja kaverit neuvovat taksikuskin perille. En olisi kuitenkaan itsekään tiennyt mihin piti mennä, niin näin se meni paremmin. Itse oln todella väsynyt ja harmitti kovasti kun en päässyt keikalle, joten menin hotellille nukkumaan - olin todella väsynyt.

Jesse tuli sitten myöhemmin hotellille, ja oli kuulemma ollut hauska ilta, eikä ollut taksin kanssa mitään ongelmia. Kaverit olivat auttaneet takaisin hotellille ym. Sopivat kuulemma lisäksi vielä menevänsä ensi viikolla kitaraostoksille.

Sellaisia kuulumisia tänään tänne!

Pyörätaksilla pääsee aika lujaa

Ollaan hyvin hämmentyneitä just tällä hetkellä. Kello on täällä 4.46 ja tultiin joskus tasan aikaan takas tänne hotellille. Ette ikinä usko millainen päivä meillä on ollut. Mut ehkä voitte uskoa, meillä on nimittäin kuvatodisteet tästä sekavasta, mutta ikimuistoisesta päivästä. Jotain uutta tällekin vanhalle laowaille.

Herättiin tänään tosi myöhään, nukuttiin lentoväsymystä hieman pois ja näin. Eilen piti tavata Kailin ja hänen miesystävänsä, mutta siirrettiin se tälle päivälle. Sovittiin illallinen kello 20 Dongzhimenille. Siinä oli sitten joitakin tunteja kierrellä ympäriinsä ihmettelemässä. Ilmaindeksi oli tänään ihanteellinen, ja ulos lähtiessämme oli jopa helppo hengittää. Uskomatonta. Hyvin harvinaista Pekingissä. Melkein kuin olisi Suomessa ollut, mut vähän joku ois päästänyt jotain heliumia ilmaan. Että aika pientä tänään :)

Pekingin saastetilastoja voi seurata mm. http://aqicn.org/city/beijing/

Käytiin Xidanilla 77th Street Mallissa ostoskeskuksessa mikä on mun ehdoton lemppari. Se on siis nuorille suunnattu ostoskeskus, missä on paljon kaikkea tosi hienoa, kuten mm. luistelurinki, 4D-leffatetteri, valtava pelihalli jne. Ja paaaaljon kaikkea "söpöä" tavaraa ym. Osteltiin joitain tuliaisjuttuja ja ihmeteltiin lähinnä ympäriinsä.

Harmi kun tätä on vaikea viedä lentokoneeseen ;(

Ostin Pekingissä asuessani hölmön "Hello milk"-laukun joka on ollut mun lemppari kokonsa ja ns. typerän chinglish-jutun vuoksi, ja mua harmitti kun se kului noinkin huonoksi joten otin sen sit tänne mukaan, että voin heittää sit pois ja ostaa jonkun toisen kivan tilalle. Onneksi Peking yllätti positiivisesti - vastaavaa laukkua löytyi vielä, joten sain ihan samanlaisen vanhani tilalle :)

Kiinalaiset kiirakorvet harjoittelee. Luistelu Kiinassa on muuten todella kallis harrastus.

Ja sit yks surullisimpia asioita Kiinassa. ELÄINKAUPAT. Tää oli vastapäätä tota luistelurinkiä. 2010 sitä ei vielä ollut. Silloin tietoisesti vältin eläinkauppoja, etten näkis näitä mut tää teki mut kahden pupun sijaisäitinä todella surulliseksi. Siis katsokaa nyt missä kopeissa noi elää. Ihan kamalaa. Ja noi ei ole syötäviä.

.... Mua jotenkin vaan suututti tämä. Joissakin noissa kopeissa oli kaksikin tollasta isoa. Mut eipä tosta oikein voi kellekkään mitään sanoa, kun ketään viranomaista ei moinen kiinnosta.

Kiinassa ei myöskään kannata ottaa tatuointia. Tässä yksi kaunis esimerkki.

Apple on näemmä laajentanut tuotevalikoimaansa sukkahousuihin

Pelihallissa riitti vilinää

Tästä sitten etenimme Dongzhimenin suuntaan ja ai että kun mua jännitti jotenkin. Istuttiin Ginza Mallin ulkopuolella odottamssa, ja se tuntui ikuisuudelta. Mä kävin siinä samassa ostarissa hakemassa aamupalaa töihin joka ikinen aamu ja sieltä mä tulin metrolla töihin. Kaikki muistot tulvi vaan mieleen. Hymyilytti. Jopa se raivotuttava mäkkärimusiikki, mikä siinä kulmalla on, oli yhä ihan sama. Mainoslause oli eri, mut se hypnoottinen pimputus. Muuten Dongzhimen oli mennyt eteenpäin. Silloiset puolivalmiit liikerakennukset olivat nyt valmiita ja paljon oli tullut uutta. Olikohan Kailinkin muuttunut radikaalisti? Siitä on niin kauan kun ollaan Kailinin kanssa nähty, mut silti muistettiin kaikki vielä kuin ne olisi tapahtuneet vasta eilen. Me juostiin jotenkin hysteerisesti kiljuen toisiamme vastaan huitoen ja huutaen halimaan. Juttua riitti vaikka millä mitalla. Ja ruokaa tilattiin runsaasti, jota maisteltiin muutamisen tuntia yhdessä tutussa ravintolassa, jossa me käytiin syömässä lounarilla. Sen liiketoiminta oli vain alkanut kukoistamaan ja se oli kasvanut isommaksi ja kaikki oli niin paljon hienompaa kuin ennen. Ruoka oli silti niin hyvää. Kailinilla ja sen miesystävällä (jonka nimeä en nyt valitettavasti millään muista) on nykyään myös liiketoimintaa, jotenkin hassua, mutta totta. He tekevät yhdessä painotuotesuunnittelua. Kyllä vain. Kailinin mies on kuvittaja ja graafikko, ja Kailin opettaa liiketoimintamalleja kiinalaisille. Yhdessä he myyvät erilaisia printtikuvioituja tuotteita, kuten paitoja, mukeja ym ym yrityksille. Että kai tämä oli nyt liikelounas sit myös!

Ruokaa oli montaa sorttia.

Siitä sitten jotenkin jännästi jatkettiin matkaa erääseen baariin, jonka Kailinin miesystävän joku tuttava omisti. Kuulemma yksi Pekingin parhaita panimobaareja. Eihän moisesta kutsusta nyt voinut kieltäytyä. Sinne siis jatkoille. Perillä tutustuttiin pariin humaloituneiseen brittiin, yhteen hulluun huutavaan amerikkalaiseen kihlattuineen ja sit tais olla vielä yksi rauhallinen amerikkalainen tyttöystävineen. Panimobaari oli muuten ihan hieno. Ja ne ihan oikeasti teki oluensa siellä paikanpäällä, sai lasien läpi seurata. Ja sieltä sai vaikka mitä. Itse en ole mikään suurin oluen ystävä, mutta kuulemma oli todella hyviä (ja halpoja) juomia.

Ex-China Wandererit Kailin ja minä + Jesse. Kuvassa muuten näkyy hieman tuotantotiloja.

Siinä sitten juteltiin ja juotiin - juttua riitti vaikka mistä. Meiltä kysyttiin todella paljon Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, musiikista, työstä ja vaikka mistä. Uskomatonta, että ihmiset jotka eivät ole ennen toisiaan tavanneet tulevat juttuun niin hyvin! Kailin ja hänen miehensä lähtivät hieman ennen keskiyötä ja me jatkoimme iltaa uusien länsimaalaisten tuttavuuksien kanssa. Sit tapahtui jotain hyvin hämmentävää. Meiltä kysyttiin kauanko me ollaan Kiinassa ja nähdäänhän me toistekin. No, Kailin oli jo valmiiksi järkännyt meille lauantai-illalle ohjelmaa, joten huomenna (tai Kiinassa siis tänään) minä lähden tyttöjen kanssa katsomaan kiinalaisia rokkibändejä ja Jesse lähtee jätkien kanssa kierteleen baareissa. Tämä sekopäinen amerikkalaismies ja hänen kiinalainen kihlattunsa menevät ensi viikon perjantaina naimisiin. Meidät kutsuttiin sinne. Kyllä vain. Mitä ihmettä. Eikä siinä vielä kaikki. Me sit tajuttiin, että nämä lauantaiset "tyttöjen ja poikien illat" on näiden tyyppien polttarit. Aikas hullua, etten sanoisi, mut hei - tää on Kiina. Se tais olla päivän slogan muutenkin kun puhuttiin länsimaisista tavoista verrattuna kiinalaisiin... Joten kai me sitten mahdollisesti mennään kiinalaisiin häihin ensi viikolla ihmettelemään - varmistamme nyt huomenna tämän kutsun paikkansapitävyyden...

Tästä jatkettiin jatkoille taivaaseen. Ja ei nyt sillain miten te ajattelette. Kadun kulmalla oli toisenlainen baari, The Heaven Supermarket. Se oli marketin tyylinen baari - eli käytävällä oli siis kaappeja ja kassa josta otettiin juomat. Sen lisäksi oli tietysti perusbaaritiski. Istuttiin ulkona ilmaa, oli todella lämmintä ja mukavaa. Notkuttiin aika myöhälle ja syötiin siinä vielä jotain kanatikkuja. Oikein mukava ilta oli, ja paljon uusia mukavia tuttavuuksia, vaihdeltiin numeroita ja sähköposteja siinä sitten. Tämän morsiammen kanssa tutustuin oikein hyvin (meillä on sama musiikkimaku ja pukeutumistyyli mm.), joten hän lupasi lähteä joku päivä käymään kaupungilla meidän kanssa.

Sitten tuli kotiin lähdön aika. Metrot eivät enää kulkeneet ja piti ottaa taksi. Jostan syystä sit tavalliset taksit ei meitä ottaneet kyytiin (liian lyhyt matka), joten hypättiin pyörätaksin kyytiin. Ensin kuski tarjosi meille kyydin 30 yuanilla, mutta sitten kollega sanoi, että ei kannata noin halvalla kyytiä. Hypättiin pois. Oli hinta hieman muuttunut. 10 yuania lisää. Nauratti. Mikset heti sanonut, mennään - totesin ja kuski katsoi hölmösti virnuillen. Rikkaat ja tyhmät laowait iski jälleen.

Zou ba! 走吧！Mennään!

Pyörätakseilu meni kivasti kuskin pienestä eksymisestä huolimatta, mutta päästiin perille, ja kuski ymmärsi hyvin puhettani kun tivasin, että eikös se olekin tuossa suunnassa. Onneksi kuski kuitenkin tiesi missäpäin hotelli sit loppujen lopuksi sijaitsi, sillä hutongien katunumeroinnit on jotenkin ihmeellisesti sijoiteltu ympäri kaupunkia. Esim joku katunumerointi saattaa loppua kesken kadun ja jatkua jossain ihan muualla jossain pikku-hutongilla niinkuin meillä nyt.

Tilattiin kotimatkalla yöpalaa mukaan Jesselle syötäväksi. Ihmeteliin kun siinä kesti jonkin aikaa, mut kai ne kiinalaiset oli niin väsyneitä. Hotellille päästyämme kun avattiin rasioita syy selvisi. Kokki oli käynyt teurastamassa ankan takapihalla. Ihan totta. No, ainakin oli tuoretta!

Tämä herkku jäi nyt kyllä syömättä - ankan pää ja nokka

Sellaisia seikkailuja tällä kertaa. Tässä tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä, korjaan ne myöhemmin. Nyt on vaan mentävä nukkumaan, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tuoreelta muistilta ;)